Kaksplus.fi

18.9.2017

RASKAUSVIIKKO 33.



Jaoin instagramiin ja blogini Facebook-sivulle kuvan, jossa innoissani kerroin löytäneeni taas pyöräilyn, mikä tuntui paljon mukavammalta liikuntamuodolta kuin lenkkeily vaunujen kera. Olisi pitänyt pitää suu supussa ja ehkä jopa jättää lenkki tekemättä. Nautin kuitenkin tuosta retkestä erittäin paljon, koska ilma oli sopivan viileä, joten hengästyminen matkalla ei tuntunut liian rankalta ja meillä oli lapsen kanssa hauskaa. Matka tuntui mukavalta, mutta sen jälkeiset päivät olivat jotain muuta.

Illalla alkoi vatsani kramppaamaan tai sen lihakset; en ole aivan varma, mutta tunne oli erittäin epämukava. Jokainen liike veti koko kropan kippuraan ja naaman irvistykseen. Lapselle yritän aina selitellä ettei hänen tarvitse huolehtia — hän kylläkin hokee paljon:" äiti kipeä, ei hätää äiti." Nämä krampit ojentuivat kahden tunnin levolla, kunnes päätin lähteä lapsen kanssa kauppaan, jotta miehen ei tarvisi enää työpäivän ja leikkimökin rakentamisen jälkeen lähteä ruokaostoksille iltamyöhään. Virhe — niin iso virhe. Homma alkoi uudelleen ja jatkui niin kauan kunnes vedin nappuloita naamaan, tein kuumavesipullon ja pötköttelin peiton alla tytön mentyä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin siihen, että selkäni oli kovin kipeä. Tämäkin jatkui koko päivän ja yritin olla rasittamatta selkääni. Tässä illassa positiivista oli se, että rakentajat ahkeroivat pihalla leikkimökin parissa, mutta minä sain apuriksi äitini, joka auttoi kotitöiden ja lapsen hoidon kanssa, joten en saanut itseäni aivan sängynpohjalle. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani kivut ovat jatkuneet kolmannen päivän puolelle, mutta loppua ei näy. Pääsen illalla hemmottelemaan itseäni kampaajani ammattitaitoisten käsien hoiviin, mutta samalla pelkään jaksanko enää istua tuolissa tätä aikaa. 

Kaikesta tästä pääkoppani on lähes hajoamispisteessä ja tekisi mieli luovuttaa ja sanoa, etten jaksa pyörittää tätä arkea enää näin, mutta eihän se ole mahdollista. Tahdon vain ajan menevän sen verran reippaasti ja mieluisasti, jotta päästään vauvaan tutustumaan ja saan oman kroppani edes jossain määrin takaisin. Se mikä toi voimaa tähän viikkoon oli hetki, kun miehen kanssa seurailtiin pienen jättimäisiä ja mahaani venyttäviä potkuja — aika vahva papu siellä kasvaa, jos niihin potkuihin on uskominen. Tuo 10 minuutin hetki sai minut tuntemaan itseni taas onnelliseksi ja muistin miksi tässä tilanteessa ollaan. Nämä pienet hetket antavat paljon voimia ja taas jaksaa viikon eteenpäin. Helppoa en uskonut tämän olevan, mutta silti se osasi yllättää. 

Nyt raskausviikko 35+2.

14.9.2017

RASKAUSVIIKKO 32.


Nyt se iski, tai oikeastaan nyt sen huomaan aivan toden teolla; raskausaivot takkuavat niin pahasti, että minun ajatuksen olematon juoksu on karkuteillä ja mistään ei meinaa tulla mitään. Ei tämä tilanne mitään murheita tai ärsytystä aiheuta vaan lähinnä naurattaa. Vain äidit tietävät tämän tunteen, joka tulee jatkumaan lapsen synnyttyä kun imetys ja yövalvomiset imevät viimeisetkin järjen rippeet.

Kuljen pitkin asuntoa kuin haamu ja yritän tehdä kotitöitä. No voitte kuvitella, ettei lahopäinen äiti saa mitään aikaiseksi. Aamulla särki paljon selkää ja jalkoja, mutta vasta kolmannella haahuilu reissulla keittiöön muistin miksi olin siellä — vaikka minuun koski, en vaan pystynyt muistamaan mitä minun piti suorittaa tuolla keittiössä, eli hakea itselleni särkylääkettä. Välillä tuntuu meno niin järkyttävältä, että kohta taapero saa alkaa pyörittämään tätä meidän arkea. Hän tuntuu paljon enemmän olevan järjissään kuin tämä äiti. Huh, onneksi nämä tilanteet lähinnä naurattavat! 

Uskon, että loppuraskaudesta unohdan vielä lapseni nimen ja istutaan olohuoneessa nälkäisinä, kun äiti ei osaa enää edes ruokaa laittaa lautaselle oikeaan aikaan; siltä tämä ainakin alkaa tuntumaan. Alkuviikko on ollut niin puuroista, ettei tästä helpolla teräväksi veitseksi muututa. Onneksi tämä on esikoisen ajalta jo niin tuttua, etten tätä stressaa vaan otan vitsillä. Ja onneksi ei tarvitse töissä olla sekoilemassa; esikoisen aikana jäin asiakkaalle sönköttämään siansaksaa kun ei sieltä suusta vain tullut sanaakaan, mikä olisi edes muistuttanut suomenkieltä. Ei auttanut kuin revetä nauramaan ja viittoa työkaveria auttamaan — asiakas taisi hieman hämmentyä. 

Mutta jos tapaat sekoilevan raskaana olevan, niin älä ihmettele ja anna hänelle aikaa; luultavasti hän vain yrittää saada aivot toimimaan edes jonkinlaisella kapasiteetilla. Aikaa, sitä me joskus tarvitaan. <3

Nyt raskausviikko 34+5

12.9.2017

KUN MIEHET PÄÄTTIVÄT RAKENTAA TAAPEROLLE MÖKIN


Meillä on viimeiset pari viikkoa mennyt aika kiireisenä. Viikkoihin on mahtunut Helsingin reissua masukuvauksineen, mutta eniten aikaa iltaisin ja viikonloppuisin on mennyt leikkimökkiä rakentaessa. Itse en ole tähän projektiin osallistunut kuin visuaalisena suunnannäyttäjänä, mutta eikös se ole se tärkein tehtävä?

Mieheni ja isäni ovat rakentaneet pienelle pirpanalle omaa leikkimökkiä. Helpommallakin olisi päässyt, jos olisi tilannut valmiin hökkelin pihaan, maalannut sen ja sisustanut. Meillä reippaat miehet päättivät toteuttaa tämän omineen, kuten isäni toteutti minun mökkini 26 vuotta sitten. Erona tässä on se, että onneksi koekäytin omaa leikkimökkiäni kovasti, jotta osasin tuoda uudenlaista perspektiiviä mökin suunnitteluun; kioski-ikkuna olisi ollut pienen tytön mielestä erittäin tärkeä, mutta harmillisesti puuttuva elementti, joten tästä uudesta mökistä se ei tule puuttumaan. 

Nyt mökki alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis — ulko- ja sisäpuolen maalausta sekä ikkunoita ja ovia  aletaan viimein rakentamaan. Sisustus on erittäin kesken, koska Tori.fi on ammottanut tyhjyyttään, eikä sopivia kalusteita ole löytynyt. Uskoisin kuitenkin, että ensi kesänä leikitään erittäin valmiissa ja ihanaksi kalustetussa mökissä. 

EN MALTA ODOTTAA! 

10.9.2017

RASKAUSVIIKKO 31.




Nyt kun viimeiset viikot alkavat olla käsillä, ei äiti vaan jaksa taaperon kanssa samalla tavalla. Välillä olen syyllistänyt itseäni, kun olen pitänyt lapsen kotona enkä laittanut päiväkotiin, kun siellä olisi virikettä enemmän tarjolla kuin mitä tämä äiti jaksaa nyt tarjota. Ennen olojen huonontumista ulkoilimme aamuisin muutaman tunnin aamuohjelmien jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olikin jo aika hoitaa ruokailut ja viimeiset sisäleikit ennen päiväunia. Ja päiväunien jälkeen muutaman tunnin jälkeen oli jo lapsen isäkin kotona, joten päivät menivät nopeasti, eikä lapsella varmasti tylsää kerennyt olemaan.

Nyt kun väsymys meinaa viedä mennessään ja lenkkeilyt puistoihin ovat jääneet taakse, katsomme lemppari lastenohjelmia, luemme kirjoja, laulamme ja leikimme; eli rauhallisia leikkejä, joita äitikin jaksaa harrastaa. Oikein jaksamattomina aamuina pelastavana tekijänä on pitkät aamukylvyt, joita vesipetomme rakastaa. Iltaisin isä on hoitanut nuo ulkoilut ja käynyt tuhlaamassa taaperon energiaa, mutta silti vaan en anna itselleni tätä laiskuutta anteeksi. 

Poden siis huonoa omaatuntoa, kun telkkariajat ovat venyneet, herkuttelua harrastetaan sohvalla ja mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Hoen lapselle, että sitten taas äiti jaksaa kun vauva on syntynyt. Toivon tämän olevan totta, eikä satua — en ole kuitenkaan aivan varma tästäkään. Sitä väsymystä kun ei voi etukäteen tietää. Mutta ainakin saan vartaloni takaisin ja liikkuminen on helpompaa, joten ehkä tämä tilanne ei voi kauheasti huonontua.

Rakas lapseni, olen pahoillani kun joudut äidin kanssa tylsistymään, mutta yritän parhaani mukaan aina korjata tilannetta. <3

Nyt raskausviikko 34+1

9.9.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / ROTTINKISET JAKKARAT




KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Rottinkiset jakkarat

OMINAISUUDET: 2 kpl rottinkisia kevyitä jakkaroita. Jokin näiden muotoilussa viehätti. Näille löytyy niin helposti erilaisia käyttötarkoituksia, mikä on minun vaihtelunhalun kannalta erittäin tärkeä ominaisuus.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan yhteispuiston kirpputori / 6 euroa/kpl.

ARVO: Myyjän mukaan joku sokea ihminen oli nämä taiteillut. En tullut kuitenkaan kysyneeksi, että mistä hän nämä oli sitten aikoinaan ostanut. Ensin myyjä pyysi 15 euroa näistä yhteensä, mutta sain tingattua sen 12 euroon, joka on minusta oikein mukava ja edullinen summa näistä. Näiden kunto oli myös erittäin hyvä, joten näille ei tarvinnut tehdä mitään ennen käyttöönottoa.

PISTEET: 5/5

7.9.2017

MITKÄ VAUVANTARVIKKEET KOEN TÄLLÄ KERTAA TARPEELLISEKSI, KUN ESIKOISEN VAUVAVUOSI ON KÄYTY LÄPI?




Tätä toista vauvaa odottaessa ei ole tarvinnut hankkia paljoakaan uusia tarvikkeita, mutta jotain kuitenkin päivittelin kun tietämykseni asioihin oli erilainen ensimmäisen lapsen myötä. Tai nyt jos lähdetään miettimään, niin tulihan sitä hankittua jopa uudet rattaatkin, että ei tässä ihan pienellä selvitty.

Ensimmäisenä listallani oli kuitenkin kaukalopussi. Esikoinen nukkui aina niin hyvin kaukalossa, joten tuli paljon käytyä kaupassa hänen nukkuessaan ja talvella vaatetus on tietenkin tämän suhteen ongelma. Hän nukkui äitiyspakkauksen toppahaalari päällä ja monesti sitten heräsi kesken reissun hiestä märkänä. Nyt päätin olla fiksumpi ja hankkia kaukalopussin, jonka sisällä voi hyvällä tuurilla pötkötellä vain sisävaatteissa ja avata kaukalopussia sisätiloissa, jotta hiki ei pääse herättämään. Hankintalistalla on vielä kaukalopussin kanssa käytettävä pieni välikerrasto, koska äitiyspakkauksen puvut ovat vastasyntyneellä alkuun aivan jättiläisiä.

Hoitopöydän myin pois heti kun esikoinen ei sitä enää tarvinnut. Monet eivät hanki koko kalustetta, mutta itse koin sen erittäin näppäräksi — siellä säilyy käytössä olevat ja tulevat vaatteet, vaipat ja hoitotarvikkeet sekä vaihdat tietysti ne vaipat kätevästi. En voisi kuvitella kökkiväni sängyllä tai lattialla tätä toimenpidettä tehden vaan pidin siitä, että edes jossain asiassa ergonomia lapsiperheen arjessa on täydellinen. Tämä nykyinen löytyi meille ilmaiseksi nettikirppiksen kautta. Ja tässä kyseisessä mallissa pidän siitä, että kaikki tavarat ovat laatikoiden takana piilossa, kun edellinen hoitopöytä oli Brion avomallinen, joten pölyjen pyyhkiminen oli mm. rasittavaa puuhaa.

Nyt kun toinen lapsi syntyy meille aika pienelle ikäerolla, hankin varmuuden vuoksi tuplarattaat. Liikun (liikuin ennen näitä viimeisiä raskausviikkoja) paljon rattaiden kanssa paikasta toiseen ja en koe, että reilu 2-vuotias selviää talvea köpöttelemällä äidin perässä pitkiä matkoja. On siis ihanaa kun saan molemmat matkaan ja päästää liikkumaan reippaaseen tahtiin. Halusin istuinten olevan peräkkäin, ettei tarvise työntää tuplaleveitä rattaita kun lopulta esikoinen kasvaa tarpeeksi isoksi, ettei enää istu rattaissa edes niillä pidemmillä kävelylenkeillä. Ostamamme rattaat soveltuvat siis yhdelle sekä kahdelle. Näistä ajattelin kirjoitella blogiin vielä tarkemmin infoa.

Esikoinen nukkui syntymästään asti vieressäni ja vieläkin keskellä yötä siirtyy vanhempien laiskuuden takia viereemme. Pelkäsin aluksi paljon, että vauva kierähtää tyynyn tai minun alle ja heräilin tämän mielikuvan takia paljon. Uskon tämänkin vauvan viihtyvän vieressä yöt imetyksen helppouden takia, joten hankin unipesän. Siinä lapsi voi pötkötellä vieressä eikä varmana kiepsahda alle. Ja tuntuu lapsestakin turvalliselta, kun tuntee unipesän reunat lähellään.

Muuten olen vain päivittänyt vauvanvaatteita enemmän tämän hetkiseen mielentilaani sopivaksi, mutta tämäkään ei ole ollut iso projekti. Kirppareilta on löytynyt kivasti laadukkaita ja tyylikkäitä vauvanvaatteita, joten suurta rahallista menetystä ei ole tällä saralla tarvinut kärsiä. Suurinosa esikoisen vauvavaatteista kuitenkin vielä käyttökelpoisia, joten vain muutamia ihanuuksia hankin tälle uudelle tulokkaalle.

Tahdon vielä lisätä listan perälle turhakkeet, eli tuttipullot, joiden uskon nyt jäävän aikalailla käyttämättä. Esikoinen oli lisämaidolla ensimmäisen kuukauden, joten pullovarastot ovat kattavat hänen jäljiltään. Nyt uskon imetyksen sujuvan paljon paremmin kun tietoa ja taitoa on takanapäin 1 vuoden ja 7 kuukauden verran. Pulloiksi jätän varalle vain muutaman niitä tilanteita varten, jos äitillä käy tuuri ja pääsee tuulettumaan sekä vauva suostuu pulloja käyttämään.

Mitkä tarvikkeet sinä laitoit ostoslistalle esikoisen vauvavuoden jälkeen?

5.9.2017

RASKAUSVIIKKO 30.



Kesälomat – miksi neuvolan henkilökunta viettää kesälomia? No tiedänhän minä miksi, mutta tuntuu itsestä inhottavalta kun yhtäkkiä työntekijä vaihtuu. Olen käynyt esikoisen aikana samalla terveydenhoitajalla sekä nyt tämän kakkosen aikana myös. Hän on mukava ihminen, joka on kyllä erittäin neutraali eikä tuomitse eikä hirveästi neuvo, mutta olen tottunut häneen ja hänelle on helppo kertoa vaivoista ja omista tuntemuksista ilman, että minun tarvitsee jännittää.

Nyt kuitenkin kesällä hän on poissa ja tilalla on joku toinen naishenkilö. Kuulosti puhelimessa nuorelta ja mietin, että taasko sieltä tulee joku "vahinkolapsista" töksäyttelevä hoitaja? Jep, edellisellä kerralla tuuraajana oli nuori nainen, joka ujosteli paljon, mutta silti kysyi hieman hassuilla sanavalinnoilla onko raskauteni ollut toivottu. No tuohan oli vain yksi kerta, eikä maailma kaatunut, mutta sai minut asettamaan ennakkokäsityksiä seuraavaa kertaa varten ja hieman ehkä ärsyyntymäänkin.

Astelin huoneeseen tyttöni kanssa, joka ujosteli paljon tätä uutta työntekijää. Saimme iloisen vastaanoton häneltä. Veikkasin sijaista minun ikäisekseni, joka antoi heti itsestään erittäin miellyttävän ensivaikutelman. Lapseni ei oikein meinannut viihtyä tuon käynnin aikana, joten hänkin auttoi viihdyttämisessä sekä kehotti lasta hakemaan vaikka koko leikkihuoneen tyhjäksi vastaanottohuoneeseen, jos hän vain niin viihtyisi. Yhdessä siinä leikimme lapseni kanssa sekä samalla käsittelimme läpikäytäviä asioita. 

Ensimmäistä kertaa minulle jopa kerrottiin oikeastaan kaikki vaarat, joita raskaana oleva voi kohdata tässä matkan varrella, eli minkälaisia tuntemuksia pitää huomioida ja milloin hälytyskellojen soivan. Esikoisen aikana kävimme vain raskausmyrkytyksen läpi, koska minun kroppani täytti tästä kaksi oiretta, mutta nyt sain kattavan tietopaketin. Muutenkin tuntui, että hän osasi tuoreista opinnoista ammentaa erittäin hyvin tietojaan ja olla jotenkin kuin ystävä. Hänelle oli helppo kertoa tuntemuksista ja hän osasi yhtyä niihin ja kommentoida niitä kuin ystävä. Kemiat kohtasivat ja melkein olisin voinut ottaa hänet loppuraskauteni ajaksi.

Minusta on erittäin tärkeää, että neuvolatyöntekijä on itselle mieluinen ja muistaa kertoa niistä asioista. Hänen pitää myös olla ajan tasalla tässä nykymaailman menossa, jotta osaa neuvoa juuri sillä oikealla tyylillä meitä tulevia äitejä ja ohjata tällä niin tärkeällä matkalla. 

P.s Oli seuraavalla neuvolakäynnillä pakko kehua tätä sijaista vakituiselle terveydenhoitajalle, jos vaikka palaute tavoittaisi hänet sekä tämän palkanneen henkilön. <3

Nyt raskausviikko 33+3