Kaksplus.fi

22.7.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / LELU VAUVALLE



KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Aarikan vauvanlelu

OMINAISUUDET: Retro suomalaista muotoilua edustava vauvanlelu. Ikäisekseen siistissä kunnossa, josta yksi naru hieman rispaantunut noin sentin matkalta. Jos tämä häiritsee, niin vaihto uuteen on kyllä erittäin helppo suorittaa.

ARVO: En löytänyt netistä vastaavanlaista tuotetta, mutta uskoisin tämän olevan ainakin useamman euron arvoinen.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan Pohjola-torin kirpputori / 0,5 euroa.

PISTEET: 4/5

Oliko löytö mielestäsi hitti vai huti?

21.7.2017

RASKAUSVIIKKO 20.


Puolessa välissä ollaan tätä kaikkea jännittävää; aika on mennyt todellakin paljon nopeampaa kuin esikoista odottaessa. Muuten onkin ollut rankempaa edelliseen odotukseen verrattuna, mutta toisaalta näiden hyvien asioiden takia kannattaa hieman kärsiä, kun palkinto on niin mahtava. Onneksi mies tuo kipujen iskiessä kuumavesipullon ja antaa minun levätä; taaperollekin järjestyy ohjelmaa miehen toimesta, jotta äiti saa hengähtää. Minkälaista olisikaan nyt hoitaa arki yksin – en osaa edes kuvitella.

Suurin väsymys alkaa olla takana, vaikken voi sanoa olevani erityisen virkeä. Alkava kesä piristää kummasti ja nyt odottelenkin niitä lämpöisiä kelejä. Toisaalta uskon nyt odotuksen viimeisten viikkojen olevan helpommat, kun lokakuussa ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin elokuussa esikoisen aikana.

Rakenneultra sijoittuu ensi viikolle, jota nyt osaa jo hieman odottaakin, mutta veikkaan että tämäkin aika menee silmänräpäyksessä. Aiomme kysyä vauvan sukupuolta, jos hän vain sen sallii. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, mutta mielestäni synnytyksessä on muutenkin jännitettävää, enkä usko pääni pysyvän tälläkään kertaa mukana, joten kivempi valmistautua siihen etukäteen.

Nyt kun joka päivä supistelee, johon joskus liittyy kipuja on vain otettava rennosti. Taaperon kanssa se on haasteellista, mutta onneksi hän osaa leikkiä myös niitä rauhallisia leikkejä; palapelien tekeminen, satuhetket ja little people-leikit rauhoittavat mukavasti päiviä. En vain olisi valmis luopumaan kovin ajoissa meidän pitkistä lenkeistä, varsinkin kun kesä on vasta aluillaan. Tietenkin omaa kroppaa on kuunneltava, mutta kun mieli juoksisi villisti eteenpäin.

Nyt raskausviikko 26+6

18.7.2017

RASKAUSVIIKKO 19.


Puoliväli häämöttää jo kovaa vauhtia, onneksi. Onhan mahalla jo kokoa, joten olen kovasti miettinyt kuinka isoksi tämä toisen lapsen odotusaikainen maha tulee kasvamaan. Pelottavaa, mutta samalla niin ihanaa.

Meidän taapero on kyllä hellyyttävä tässä odotusaikana. Hän oppi todella nopeasti, että äidin mahassa kasvaa pieni vauva ja mahak kasvaa sen mukana. Hän paijaa vauvaa mahaani hivelemällä sekä pussailee kovasti. Myös tulevaisuuden miettiminen vauvan synnyttyä naurattaa taaperoa; leikkikaverin odottaminen taitaa olla hauskaa.

Samalla mietin kuinka paljon meidän arki tulee muuttumaan. Esikoiseni ei ole enää ainoa silmäteräni vaan joudun jakamaan aikani ja huomioni. Hän joutuu luopumaan paljosta, mutta toisaalta tulevaisuus tuo hänelle niin paljon enemmän. Toivottavasti tämä muutos sujuu helposti, eikä hän koe jäävänsä vauvan varjoon, mutta kai se on aikalailla viime kädessä äidistä kiinni miten sen huomion saa jaettua, kun kaikki varmasti yrittävät kuitenkin parhaansa. Sopeutumista tämä vaatii silti kaikilta. Mustasukkaisuuden toivon olevan nopeasti ohimenevää, jos tulee edes meille kylään; toivon, että vauva otettaisiin hyvillä mielin vastaan ja arki alkaisi sujua lopulta omalla painollaan.

Nyt raskausviikko 26+3

16.7.2017

RASKAUSVIIKKO 18.


Puoliväli alkaa jo häämöttää, mikä tuntuu välillä uskomattomalta. Ei tätä toista lasta kerkeä niin paljon odottamaan ja miettimään, kun taapero pitää päivät kiireisinä. Illalla yleensä kuulostelen vointiani ja pienen liikkeitä. Rakenneultra on muutaman viikon päästä, joka on osaltaan helpotus. Siinä kun päästään tarkistamaan vauvan vointi tarkemmin. Uskon, että meillä on kaikki hyvin, mutta eihän näistä voi koskaan tietää. Haluan uskoa hyvään, mutta aina lapset saavat hieman huolta aikaan vanhemmissa.

Oman voinnin kannalta olen hämmästynyt kuinka nopeasti ollaan menty niin sanotusti huonompaan; supistukset ovat jo alkaneet kun rehkin liikaa. Esikoisesta nämä vaivat pakottivat sairaslomalle vasta noin raskausviikko 30 aikoihin. Liikkeetkin tuntuivat erittäin aikaisessa vaiheessa. Turvotuksen huomaan lisääntyneen ja rankkojen päivien jälkeen sormet ja jalat ovatkin tästä vaivasta kiitollisina. Haluaisin niin kovasti pitää itsestäni huolta tekemällä paljon lenkkejä, mutta nyt täytyy ainakin 2 tunnin fiilistelylenkkejä vähentää ja mennä kevyemmissä erissä; yritän ottaa rennosti, vaikka toisaalta haluaisin mennä koko ajan niin kovaa kuin pääsen. Tiedostan, että vauhtini tulee lopussa taas hidastumaan, jos esikoisen odotukseen on luottaminen; turvotus ja verenpaineen sekä painonnousu tekivät tehtävänsä. Siksi tahtoisin liikkua niin kovasti, jotta pysyisin paremmassa kunnossa ja voisin välttää edellä mainittuja asioita. Valitettavasti omaa kehoaan on kuunneltava eikä pääkopan raivokkaita huutoja.

Nyt raskausviikko 26+1

12.7.2017

RASKAUSVIIKKO 17.


Nyt ollaan jo tosi lähellä puoliväliä, mikä alkaa näkyä kropassa; maha kasvaa ja sitä mukaan muutkin oireet tulevat kovemmin esille. Kuvittelin toisen odotuksen olevan jotenkin helpompi kuin ensimmäinen. Tiedättekös, kun se ensimmäinen synnytyskin pitäisi olla vaikein ja sen jälkeen helpotusta olisi luvassa; samaa ajattelin myös tähän odotusaikaan. Olin kuitenkin väärässä.

Selkä alkaa nyt jo pettämään ajoittain, vaikka maha ei ole kovin suuri – näkyvä kyllä, mutten uskonut sen vielä vaikuttavan liikkumiseen. Yritän jumppailla selkää auki, mutta tuntuu ettei se paljoa auta. Edelleen unta voisin ottaa hieman enemmän öihin, mutta raskaus ja taapero pitävät siitä huolen; muutaman kerran herätys omasta takaa ja sen jälkeen taapero herää kukonlaulun aikaan. Onneksi olen nyt tajunnut käydä oikeasti ajoissa nukkumaan. Ollaan taaperon kanssa melkein yhtä aikaa joka ilta unessa, mutta silti mikään unenmäärä ei tunnu tuovan minua enää takaisin ikiliikkujaksi. Pelkään, etten palaudu tästä aivan heti – ainakaan ennen kuin tämä papunen on kasvanut 1-vuotiaaksi.

Inhoan tämmöistä valitussaarnaa, mutta toisaalta tämä on nyt arkea ja inhoan sitten sitä vaaleanpunaisen hötön viljelyä, jota sosiaalinen media on pullollaan (jos se ei ole totista totta). Raskausviikko 17. on täynnä todellista arkea. Mikään ei saa minua haluamaan tätä aikaa menemään silti nopeampaa tai peruuntumaan. Kaiken kuuluu olla nyt näin ja yritän jaksaa parhaimpani mukaan. Olen luvannut nauttia, koska tämä on viimeinen kerta. En sano ei koskaan, mutta yksikin on työläs ja kaksi tuntuu erittäin työläältä ja kolmas tuntuisi uuvuttavalta. En silti sano ei koskaan, mutta olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että meidän perheen koko voisi olla täydellinen juuri näin. <3

Nyt raskausviikko 25+4

10.7.2017

RASKAUSVIIKKO 16.


Puhuttiin miehen kanssa lyhyesti siitä, kuinka ensimmäistä odottaessa on kaikki tulevaisuuden osalta huoletonta, koska ei osaa odottaa kuinka paljon tulevaisuus tulee muuttumaan. Nytkin mietin, onko sitä hullu kun haluaa uudestaan taas siihen aikaan, jolloin on lapsessa niin kiinni, että oma vapaus on erittäin vähäistä. Esikoisen voi jo melko huoletta jättää läheisille hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta itse pääsee syömään tai leffaan. Yöriennoille ei olla päästy tämän vajaan 2 vuoden aikana ollenkaan, mikä olisi ollut aika rentouttavaa. Omille menoille meneminen on ollut nykyään, vihdoin ja viimein niin rentoa ja huoletonta, että väkisin alkaa miettimään, onko valmis siihen kaikkeen taas.

Itse en esikoista odottaessa osannut tätä asiaa miettiä, sillä eihän minulla ollut tuolloin vielä mitään käsitystä asiasta. Nyt joku ajattelee minun luulevan lapsen olevan vankila, mutta ei se niin ole. On vain osattava hetkeksi aikaa luopua jostain omista jutuista ja annettava tilaa ja aikaa tuolle pienelle ihmisen alulle. Sitä vaan ei osaa etukäteen ajatella, että se vapauden menetys tuntuu ajoittain raskaalta - minusta ainakin. Olin 1,5 vuotta lapsen kanssa kaksin arkipäivät, joten kyllä se joskus tuntui rankalta kun ei minnekään päässyt enkä kokenut voivani jättää ihan pientä hoitoon muulle kuin lapsen isälle. Lapsen isä teki reissuhommia tuolloin, niin vaihtoehdot olivat vähäiset. Muutenkaan pienen kanssa rytmit ovat mitä ovat, niin ei niitä menoja pystynyt edes päiväunien mukaan aina sopimaan. Se oli ainoa aika jolloin oli varma, ettei maitobaaria tarvita.

Tietenkin jo pienen tapaaminen pyörii kovasti mielessä, mutta aina sitä odottaa jännityksellä uuden arjen alkua, kun tietää mitä se pahimmillaan ja parhaimmillaan voi olla. Vaikka yösyötöt välillä veisivät voimat, oma aika olisi erittäin vähäistä tai aviomies tuntuu sillä hetkellä ihan tyhmältä pölkkypäältä, niin kyllä kaikki on sen arvoista ja se arki tosiaan helpottaa taapero vaiheessa jo niin paljon, että lopulta sitä ihmettelee mihin se aika oikein meni ja missä minun pieni vaativa vauvani oikein on<3

Kaikki todellakin sen arvoista.<3

Nyt menossa raskausviikko 25+2

8.7.2017

DIY / SEINÄVAATTEESTA TYYNYKSI

Jotkut teistä lukijoista saattavat muistaa vielä minun maaliskuisen kirpputorilöytöni – sen karkkisen seinävaatteen? Jos ette, niin tässä teille muistutus – klik! Löysin siis kirpputorilta seinävaatteen, jonka värit miellyttivät silmääni erittäin paljon. Joku siinä löydössä kuitenkin tökki, mutta en siitä kokonaan halunnut tietenkään luopua. Tupsut minuun siellä kirpputorilla alunperin vetosi sekä se ihastuttava väritys. Seinävaatteen yläosa ei loppuen lopuksi miellyttänyt silmääni eikä se ollut kovin raikas. En saanut siihen myös kunnollista seinäkiinnitystä, joten eilen revin sen lastenhuoneen seinältä alas ja surautin siitä tyynyn muutamassa minuutissa.


Nyt voin sanoa rakastavani sitä. Tyynyn taustapuolelle jäi nuo ns. epämiellyttävyydet ja etupuolelle ne paljon rakastamani tupsut ja niin tietysti myös ne pastelliset karkkivärit. Nyt kaipaisinkin enemmän samaa sävymaailmaa ilostuttamaan meidän olohuonetta, mutta onneksi jo yksi ihana väripari tuolta tilasta löytyy – nimittäin tuo afrikkalainen kori.



Mitä mieltä olet tuunauksestani? Kannattiko? Mielestäni tuo on nyt tosi uniikki tyyny, eikä varmasti toisessa olohuoneessa samanlaista ole – se vasta onkin ihanaa.