Töissä ollessasi toivot, että olisi aikaa puuhailla kaikkea omaa, mutta kun pääset siitä "riesasta" irti, on tunne aivan toinen. Töistä pois jääminen tuli itselle yllätyksenä, vaikka toisaalta osasin sitä odottaa. Olo töissä alkoi olla tukalaa ja supistelu teki työstä entistäkin hankalampaa, joten eilen lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa kesälomaan saakka. Nyt mietin, mitä puuhailisin ja minne suuntaisin nokkani, mutta rauhallisesti pitäisi kuitenkin osata ottaa. On taas niin ristiriitaista tämä toiminta, mutta mitä muuta raskaana olevalta naiselta voi odottaa?
Kotona oleminen ei ole koskaan tainnut olla minun juttuni vai pitäisikö sanoa kotona rentoutuminen? Kaikkea olisi kiva aina suunnitella, toteuttaa ja raivata. Nyt voimat on rajalliset, mutta mieli ei ole muuttunut mihinkään. Vauvan saapuessa varmasti ajatuksen (ideoiden) kulkukin hidastuu ja kotona rentoutuminen kuulostaa hyvältäkin ajatukselta. Kuinka osaisin nyt yhtäkkiä rauhoittua niin, että se ei olisi liian raskasta koko keholle? Pää tahtoisi ideoida ja tehdä, mutta kroppa sanoo; "hidasta!"
Eilen sairasloman "kunniaksi" ostin pienen määrän kukkia, jotka istutin samantien pihalle. Pienet kukkaruukkuistutukset ei ole rankkaa hommaa, mutta mies saa sitten avustaa / toteuttaa ne isommat. Minä voin toimia työnlaadun tarkkailijana. Jospa meilläkin piha saisi viimein hieman kesäisempää ilmettä?
Onko kuinka monelle ollut vaikeaa jäädä sairaslomalle ennen varsinaista äitiyslomaa? Rennosti ottaminen on tällä hetkellä suurimpana haasteena.
Rv 30+5
Tunnisteet: piha, sekalaista