Yöt torkutaan ja päivällä pitäisi osata nukkua? Ei onnistu ainakaan vielä, mutta ehkä asia muuttuu univajeen noustessa äärimmilleen. Samalla yrittää muistaa kuka on ja mitä oli tekemässä, mutta sekin tuntuu joskus olevan liikaa aivokapasiteetille tällä hetkellä. Onneksi vielä valoa ja aurinkoa riittää, jotta ei muutu aivan zombiksi ja tuntee itsensä ajoittain ihmistä muistuttavaksi olioksi. Öisin tuntuu, että joko taas pitää herätä ja kaipaisi unta enemmänkin kuin 3 tuntia putkeen. Päivällä sitten jostain ihmeestä sitä energiaa saa kaivettua. Katsotaan kuinka käy kun mies palaa ensi viikolla töihin ja lähtee vielä reissuhommiin, joten nämä mimmit jäävätkin sitten ihmettelemään ja opettelemaan arjen pyörittämistä aivan kahdestaan. Toivon, että mieleeni jää univajeen lisäksi myös ne ihanat vauvan tuoksuiset hetket ja pienten sormien huiskutukset. On tämä nimittäin niin ihmeellistä aikaa.
Kuvassa mummin ja vaarin sekä enon perheen syntymälahjat pienelle. Ei varmaan kenellekään ole yllätys, että Marimekko uppoaa tähän perheeseen? Nyt yritän kasvattaa kolmattakin sukupolvea marimekkofaniksi!
Ristiäisiin olisi vielä muutama viikko ja paljon olisi vielä mietittävää, vaikkei uskoisi. Eihän tässä häiden kokoisia juhlia olla järjestämässä, mutta yllättävän paljon pieniä yksityiskohtia ja mietittäviä asioita sitä tupsahtelee mieleen ristiäisiä suunnitellessa. Koko perheen asut, kastemekko, kastemalja ja entäs se kastepöytä? Liinat puuttuvat ja kahvikuppejakin on vajaa määrä! Ja stressinhän tästäkin saa kehitettyä, jos vaan haluaa. Sitten juhlien jälkeen istahdetaan alas ja huokaistaan helpotuksesta.
Äidin asu onkin jo kohdillaan, mutta isällä on kravaatti kateissa. Pienen asu on vielä postin hoivissa.
Yksinkertaiset kortit sain askarreltua painamalla vauvan jalanjäljen korttien kanteen. Runo ja juhlien ajankohta tulostettiin kortin toiselle puolelle. Mies hoiti vauvaa ja äiti näperteli kiireessä kortit. Olisihan tänä päivänä tekstiviesti ajanut saman asian, mutta halusin edes ne yksinkertaiset kortit näpertää vieraille. Jos en ennen ristiäisiä kerkeä palaamaan aiheeseen, niin jälkeenpäin sitten voisin kertoilla juhlien tarjottavista, koristeista ja vaatetuksesta.
Yksi jalanjäljistä pääsi myös seinälle muistuttamaan tuosta pienen pienestä ihmeestä. Nyt alkaa ensimmäiset 56cm vaatteet kiristämään pituudesta. Niin se aika rientää.
Tunnisteet: marimekko, sekalaista
