Kaksplus.fi

21.10.2017

OLEN JO VIIKON IKÄINEN


Tänään syntymästäni on kulunut jo viikko. Pääsin maanantaina kotiin isini ja äitini kanssa, jonka jälkeen tapasin vihdoin ja viimein myös isosiskoni. Hän taitaa rakastaa minua paljon, kun halailee ja pussailee minua jatkuvasti. Olen kasvanut jo paljon sairaalasta päästyäni, mutta silti jaksan ihmetyttää vanhempiani sillä kuinka pieni nyytti olen.

Aluksi seurustelin pitkälle yöhön vanhempieni kanssa meidän ollessa perhehuoneessa Kymenlaakson keskussairaalassa. Olen nyt alkanut ymmärtämään, että vuorokauteen kuuluu yö ja päivä, eikä yöllä äitini halua seurustella kanssani. Tai joskus saan hänet höpisemään kanssani, kun oikein nätisti katson häntä silmiin, mutta usein äiti yrittää saada minut nukkumaan antamalla maitoa, keinuttamalla sylissään sekä laulamalla.

Olen kuullut olevani vaativampi kuin isosiskoni hänen ollessaan vauva. En tykkää vaipanvaihdosta yhtään, joten jos äiti tai isi ei ole tarpeeksi nopea tässä toimituksessa, niin näytän sen heille avaamalla täydet tehot. Siskoani tämä hieman pelottaa, mutta äiti sanoo hänelle usein, ettei minulla ole hätää vaan yritän näin kertoa mielipiteeni asioihin.

Tykkään nukkua äitini kainalossa, jossa saan parhaimmat yöunet enkä heräile jatkuvasti. Tästä pidämme molemmat, äiti sekä minä. Nautin läheisyydestä, enkä pidä siitä, että minut laitetaan sitteriin. Tahdon olla perheeni ympäröimänä, eikä heitä tunnu se haittaavan. Äitini usein tuijottelee minua ja hokee, ettei toivoisi ajan kulkevan niin vauhdikkaasti. Olemme kohta viettäneet isin isyyslomasta jo viikon, mutta onneksi on vielä viisi viikkoa jäljellä. Saan tutustua perheeseeni tavallista pidempään – kiitos isin pitämättömien kesälomien.


17.10.2017

39+0 / MINUN MESTARIPIIRROKSENI


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

Anna Puu - Mestaripiirros

Meidän pieni poikamme syntyi 14.10.2017, klo: 13.54. Mitat: 53cm ja 4000g. Hän on meidän mestaripiirroksemme – täydellinen juuri tuollaisena. <3

9.10.2017

RASKAUSVIIKKO 38


En tiedä olenko tehnyt blogilleni hallaa näillä raskausviikko-aiheisilla postauksillani vai olenko avannut tietä inhimillisempään ja avoimempaan suuntaan? Olen tuonut näillä teksteillä postauksieni sekaan paljon arkea ja tuskaisia olotiloja. Toivon etten ole karkottanut teitä ja pyyhkinyt ylitsenne negatiivisuuden vyöryttämien aaltojen lailla. Itselleni nämä ovat olleet puhdistavia ja eteenpäin vieviä tekstejä. Olen saanut voimaa jatkaa ja purkaa surut ja murheet tänne blogiin. Raskaana on ihanaa olla, koska näin saan kasvattaa lapseni melkein tyhjästä eläväksi ihmiseksi, mutta raskaus tuo myös haasteita matkan varrella. Olen kiitollinen, että saan olla raskaana, mutta välillä koen suurta tuskastumista tästä tilasta.

Nyt päätin kuitenkin vaihtaa suuntaa ja etsiä viikon positiivisuudet tähän alle:
  • Potkut kylkiluuhun ovat muistutus sinusta. Mietinkin ottaisinko tuohon kohtaan tatuoinnin, jonkin ihanan tekstin kuvaamaan sinun matkaasi minun sisälläni. 
  • Kun isovanhemmat hoitivat taaperoa päivän ja minä sain keskittyä kodin järjestämiseen, herkutteluun ja elokuvan katsomiseen.
  • Edellinen kohta aiheutti niin suuren ilon ja helpotuksen, etten voi kuin ihailla esimerkiksi juuri siistittyä hoitopöytää, mikä ei huku kaiken tavaran alle. 
  • Miehen 8h työpäivät; nämä ovat arkiherkkua niiden 12h sijaan.
  • Kun taapero oli erossa äidistä, on jälleen näkeminen ihanaa; pusuja ja haleja pitkin iltaa.
  • Leikkitreffit, jolloin äiti sekä lapsi sai seuraa.
  • Yöt, jolloin vain heräillään, mutta ei jäädä valvomaan.
  • Päiväunet taaperon kanssa päät vierekkäin tyynyyn painuen; tämä on ollut enemmän tämän viikon sääntö kuin poikkeus.
  • Tunne siitä, kun huomaan tämänkin viikon olevan lopuillaan ja taas ollaan lähempänä vauvan näkemistä.
  • Läheiset, jotka jaksavat kuunnella, olla paikalla, tukea ja yllättää positiivisesti.
  • Se, kun saan vain olla ja hengittää.

Nyt raskausviikko 38+2



8.10.2017

RASKAUSVIIKKO 37


Tämän raskauden aikana olen käynyt jo neljä kertaa ultrattavana, joista viimeisin kerta oli tänään. Synnytystapa-arvioon nakki napsahti esikoisen synnytyksen takia, joten tässä tarkistettiin onko mitään esteitä synnyttää minun toivomuksien mukaan; alatiesynnytys on ehdottomasti ensisijainen toive ja sektiota vältetään viimeiseen asti, vaikka tässä matkan varrella olenkin kärsinyt synnytyspelosta. En kuitenkaan niin kovasti, että tahtoisin parantua tuosta kaikesta niin tuskaisella tavalla kuin sektion jälkeen voi kuvitella olevan – tai sellainen mielikuva itselläni on.

Vauvan koko oli normaali, mutta seuraamme vielä kahden viikon päästä tätä asiaa uudelleen juurikin tuon esikoisen syntymän takia. Ja oma toiveeni oli, ettei lasta päästetä kasvamaan hirveän isoksi, siltä varalta, että hän ei malta tulla tänne viimeistään laskettuna-aikana. Lääkäri sanoi, että voimme näin ehkä tehdä, kun paikat alkavat olla valmiina muutenkin vauvan syntymälle sekä en ole ensisynnyttäjä. Näiden syiden takia käynnistämisen ei pitäisi olla ns. riskitekijä tai aiheuttaa lisäkomplikaatioita. Tämä huojensi mieltäni, vaikka toisaalta uskon tämänkin papusen tulevan hieman etuajassa esikoisen tavoin. Ehkä se on luonnollista, jottei äiti joutuisi niin tukaliin oltaviin, vaikka esikoisen kanssa ei helpolla päästy tästä huolimatta.

Nyt vain odotan joka päivä vauvan syntymää, koska tahtoisin hänet jo tavata ja pidellä sylissäni. En taida raaskia päästää hänestä helpolla irti – aion nauttia tästä niin paljon kuin voin, koska tiedän vauva-ajan menevän yhdessä hujauksessa, jolloin vauvantuoksu ja yövalvomiset ovat muisto vain. Hoidetaan ja pussaillaan esikoisen kanssa vauva puhki; niin kovasti me häntä jo yhdessä odotamme. <3

Nyt raskausviikko 38+1

7.10.2017

LEIKKIMÖKKI ON VALMIS!










Musta leikkimökki – lopulta sekin valmistui, vaikka joskus ajattelin projektin kestävän ikuisuuden. Tähän ajatukseen taisi vaikuttaa loppuraskaus, väsymys arjen pyöritykseen ilman miestä sekä sateinen syksy. Kolmisen viikkoa siinä taisi kestää kun mieheni ja isäni rakensivat leikkimökkiä viikonloppuisin, iltaisin tai silloin kun ei sattunut satamaan. Lepohetkiä miehelleni töiden jälkeen ei montaa jäänyt, mutta mökki on ainakin itse rakennettu rakkaudella esikoisellemme. 

Katselimme tytön kanssa iltaisin kuinka leikkimökki edistyi ja ihastelimme lopputulosta. Lumi ei oikein viihtynyt pihalla kun saha pörisi liikaa, joten neniemme jäljet taisivat jähmettyä olohuoneen pieneen ikkunaan kun kahdessa kerroksessa kurkistelimme sitä vasten. Matkan varrella tiesin nopeasti, etten tahdo leikkimökistä punavalkoista kuten puuvajamme on, mutta valitsemani musta väri mietitytti. Talomme on 80-luvun lopulla rakennettu punatiilitalo, mutta katto ja sen reunuslaudat ovat mustat, joten uskoin sen yhdistävän leikkimökin taloomme. Niin siitä lopulta tuli musta pienellä valkoisella vivahteella.

Sisätilat käsittelimme valkoisella maalilla ja lattian kuultovalkoisella. Näin kirpparilta löydetyt rottinkikalusteet saivat raikkaan pohjan, eikä yleisilme ollut pienen mökin sisällä tunkkainen ja valoton. Lopputulos on mieluisa, vaikka toisaalta vielä kovin kesken. Ensi kesänä heittelemme majaan tyynyjä, kiinnitämme tauluja sekä hyllyjä ja järjestämme avajaiset ystävien kera. Siinä onkin odotettavaa ensi kesäksi.

Kioski-ikkuna kerkesi syksystä huolimatta viuhumaan paljon ja tytön 16 euron jäätelöannoksia myytiin ennätysmäärä. Onneksi muistin lapsuudenhaaveeni ja tuon aukeavan ikkunan monimuotoiset mahdollisuudet. Täältä kioskista saa varmasti Kouvolan parasta jäätelöä, eikä myyjäkään voisi olla hellyyttävämpi; makujakin löytyy paljon, vain taivas on rajana. 

5.10.2017

RASKAUSVIIKKO 36


Välillä tuntuu kuin maailmanloppu olisi tulossa — henkinen sekä fyysinen puoli ajaa pääkopan aika ajoin tiukille. Toisen raskauden rankkuus yllätti totisesti, mutta suurin syy jaksamattomuuteen on varmasti se, ettei lepohetkiä päiviin montaa mahdu toisin kuin esikoista odottaessa. Ei jaksaisi enää olla taaperon kanssa jaksamattoman kropan vankina, mutta toisaalta taaperolle meidän leikkimökin rakennusprojekti on ollut varmasti pelastus — mummi on jaksanut leikkiä kaikenlaisia kivoja leikkejä ja hänen kyläilyään on jaksettu odottaa aamusta asti. 

Ilta on päivän kohokohta kun saan kaataa itseni sängyn uumeniin, ottaa lempikirjan esiin, lukea toisten uusia blogipostauksia tai kirjoitella niitä omia, kuten nyt. Yöt ovat menneet toistaiseksi paremmin kuin esikoisen odotuksen aikana, koska tässä kohtaa viimeksi muistan heräilleeni ja valvoneeni aivan hulluna, mutta tuolloin univajeita pystyi korjaamaan pitkin päivää. Ehkä myös touhuilu taaperon kanssa on tuonut niihin öihin sitä kaivattua väsymystä, jotta uni kestäisi koko yön. En väitä nukkuvani yhtä pötköä, vaan heräilen kyllä paljon, mutta uni on tullut toistaiseksi aina uudelleen ja jatkunut taaperon unien loppumiseen saakka.

Viime yönä heräsin tuttuun tapaan, jolloin yleensä käyn vessassa ja juomassa, jotta seuraavalla kerralla herätys ei tulisi edellä mainittujen tarpeiden takia heti uudelleen, mutta nyt huomasin mahani ja lonkkien tuntumassa kipua. Kipu alkoi yltyä ja muuttui aaltomaiseksi — aallon harjat tulivat tasaiseen tahtiin ja saivat naamalleni aikaan irvistyksiä ja taisin puuskuttaa niiden läpi. Tunne vaihtui myös hieman selän puolelle, mutta säännöllisyydestä ja aallon harjoista huolimatta en ollut 100 prosenttisen varma, että nuo olisivat olleet supistuksia. 

Jotenkin sitä ajattelee, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen tietää milloin seuraava synnytys alkaa; oireita ja tuntemuksia lukien. Nyt kuitenkin jäin hämilleni koska kipu oli eri paikassa kun esikoisen aikana. Toisaalta jos nämä kivuliaat supistukset olivat vielä valmistavia, voisiko tunne tällöin olla aivan toisenlainen? Nyt jännitän seuraavaa yötä ja toivon, ettei aikamme ole vielä tullut. Odotan kuitenkin ensi viikkoa innolla, koska silloin on synnytystapa-arvioni aika ja ehkä myös tämä tilanne hieman selkenee sen myötä.

Nyt raskausviikko 37+5

3.10.2017

RASKAUSVIIKKO 35.


Katseltiin tytön kanssa hänen vauvakuviaan. Hän hoki niitä katsoessaan:"Tahtoo vauvan". Oli jotenkin niin suloista kuinka toinen jo odottaa vauvaa syntyväksi. Hän ymmärtää mielestäni aika hyvin mitä on tulossa. Ei tietenkään voi tietää minkälaisia tunnekuohuja vauvan syntymä voi aiheuttaa, mutta uskon ettei mustasukkaisuus kohdistu vauvaa kohtaan vaan äiti ja isi saavat olla kohteena. Tiedän, että hänestä tulee maailman paras isosisko, joka hoivaa vauvaa ilomielin. Hän muutenkin pitää äidin kanssa "järjestämisestä", joten eiköhän vauvanhoito yhdessä tule olemaan myös yksi lempipuuhista. 

Perhepuistossa oleville Lumin kavereille on jo syntynyt pikkusiskoja ja -veljiä, mutta me vielä odotamme omaa syntyväksi. Minusta on ihana kuitenkin seurata kuinka hän ihastelee muiden vauvoja, vie heille vauvoille sopivia leluja ja on tietenkin erittäin utelias näitä pieniä kohtaan. Lentosuukkoja saavat myös nämä pienet ihmisen taimet, mutta onneksi hän on ymmärtänyt hieman pitää etäisyyttä, ettei tarvitse varoa liian voimakkaita rutistuksia. Katsotaan sitten miten meidän oman pienokaisen käsittely onnistuu esikoiselta.

Koko raskauden ajan olemme yhdessä "hoitaneet" vauvaa mahan läpi; vauva saa päivittäin paljon pusuja ja haleja. Myös leluja tuodaan mahan päälle vauvan leikittäväksi. On myös erittäin ihmeellistä tunnustella pienellä kädellä kuinka vauva siellä potkii meitä. Nämä kaikki aiheuttavat Lumissa innostusta ja hän kertoo kuinka pitää vauvasta. Sanon myös halauksen tai pusun jälkeen tytölle kuinka hienosti hän tekee ja vauva tykkää Lumista ja hänen hoivastaan. Uskon, että heidän välillään on jo pienenlainen side, joka vahvistuu vain päivä päivältä. 

Lumi, sinusta tulee maailman paras isosisko. <3 Tiedän sen jo nyt.

Nyt raskausviikko 37+3.

Kuva: Helia Photography

30.9.2017

BABY SHOWER / VAUVAKUTSUT










Viime sunnuntaiksi puunasin kodin edustuskuntoon, koska meille oli tulossa muutama ystävä ja sukulainen kylään tai oikeastaan viettämään baby showereita. Tämä jenkkilästä kotiutunut tapa on minusta oikeastaan aika mukava tapa muistaa raskaushuuruista äitiä sekä hänen tulevaa vauvaansa. Eikä pääasia näissä ole lahjat, kuten tosi-tv-sarjat antavat olettaa, kun äidit availevat valtavia lahjakasoja; enemmän itseä ilostuttaa ajatus siitä, että minua on ajateltu, kun tarjottavia on mietitty sekä tietenkin minulle läheiset ihmiset ovat löytäneet kiireisistä aikatauluistaan tilaa ja saapuneet paikalle.

Miehen sisko kyseli haluani vauvajuhlia kohtaan ja vastasin, että tottakai saa järjestää. Kasasin ystävät ja sukulaiset samaan whatsapp-ryhmään, jotta heidän olisi helppo pitää keskenään yhteyttä ja suunnitella näitä juhlia. Onneksi muutamat pääsivät paikalle, vaikka aikataulu taisi olla tiukka ja olin tainnut pelotella liikaa, että kohta tämä vauva täältä jo putkahtaa – hah. Mutta on ne viimeiset viikot kyllä ihana rauhoittaa omiin juttuihin, kun jo näilläkin viikoilla juhlakaluna oleminen sai oloni lopulta väsyneeksi, vaikka tosiaan en muuta tehnyt kuin järjestänyt kodin vieraita varten kuntoon. Mutta väsymys on pientä, jos päivän lopputulos on onnellisuus.

Kello 14 alkoi yksitellen vieraita tipahdella paikan päälle leipomukset ja lahjat käsissä. Onneksi olin ollut syömättä lounasta, koska tarjottavat olivat ihania, mitkä oli tosiaan mietitty minun makumieltymysten mukaan. Harvoin saa juhlat, joissa on sinua ajateltu ilman, että joutuisit niitä miettimään ja valmistamaan – todellista luksusta siis. Aloitimme juhlat syömisellä ja taisimme myös lopulta lopettaa siihen. Ähkyllä ei ollut rajaa tuona iltana, mutta tässä vaiheessa niitä kaloreita ei enää lasketa; varsinkin kun mukavaa seuraa on pöydän ympärillä vain sinua ja vauvaa varten.

Avasimme ruokailun jälkeen lahjat; äidin toiveet oli kuunneltu ja kaikki olivat tarpeellisia sekä ihania. Toivoin vauvalle paksun villahaalarin kaukalopussin sisällä käytettäväksi, Sophie la giraffe:n Fanfan-purulelun, (Esikoisella on kirahvi, joten nyt molemmille säästetään omat klassikko purulelut ihasteltaviksi.) vauvalle vaatteita, sukat sekä yöpuku. Tällä kertaa myös äitiä lahjottiin, mikä tuntui myös erittäin mukavalta. Sain erilaisia rasvoja ja suihkugeelin, herkkuja, sisustuslehden sekä lämpötyynyn särkyjä helpottamaan.

Myös pieni visailu saatiin vieraille, kun käsiin iskettiin hauskat kaavakkeet, joissa arvailtiin mm. syntymäajankohtaa, sukupuolta, vauvan nimeä sekä pituutta ja painoa. Katsotaan sitten muutaman viikon kuluttua kuka sai eniten pisteitä! Olen jälleen kiitollinen, että minulle jaksettiin nämä juhlat järjestää. Nyt on sairaalakassiin heitetty paljon sisältöä näistä juhlista, joten sekin puoli alkaa olla kunnossa. Pitäisikö sanoa, että nyt vain odotellaan! <3

P.s Tänään vauva on täysiaikainen, eli raskausviikko 38 pärähti käyntiin (37+0) !


27.9.2017

RASKAUSVIIKKO 34 / YLIMÄÄRÄINEN ULTRA


Rakenneultrassa kaikki ei ollutkaan niin kuin piti. Pieni papu oli liikkuvainen ja eloisa, mutta pientä huolen aihetta hän meille aiheutti. Toinen munuaisallas oli laajentunut, mikä aiheutti jatkossa seurantaa, eli lisäultrauksia löydösten mukaisesti. Kätilön mukaan näitä löydöksiä tehtiin joka päivä ja usein munuaisaltaat lopulta ovatkin normaalit. Ei siis suurta hätää ollut, mutta kyllähän se laittoi vanhemmat miettimään asiaa ja huolehtimaan pikkuisen takia.

Tämä laajentuma saattaa aiheuttaa myöhemmin virtsatulehduksia ja takaisinvirtauksia, mutta ei ole hengenvaarallinen vaiva — erittäin ikävä kuitenkin. Kätilö kun kertoi tätä minulle hän lopulta kysyi: "Olet tainnut kuulla tämän ennenkin?" Hämmennyin ja sanoin vain:"En". Taisin vaikuttaa liian rauhalliselta. Yritän olla panikoimatta lasten kanssa turhaan, vaan koitan mennä niillä eväillä mitä meidän perheelle on annettu. Mies yleensä hoitaa enempi tätä huolehtijan roolia meidän taloudessa, joten meillä on sopivassa tasapainossa tämäkin puoli. En väitä, etten ajatustakaan näinä viikkoina asialle antanut, mutta en hätäillyt asian suhteen – ainakaan liikaa.

Kävimme lääkärin vastaanotolla, jossa ultrauksella tutkittiin mm. myös vauvan kokoa. Lääkäri sanoi aika nopeasti kaiken olevan kunnossa ja munuaisallas näytti jälleen normaalilta. Hei, ihanaa papu! Saimmepas kuitenkin vilkuilla sinua yhden kerran enemmän kuin normaaliseurannassa olisi mahdollista. Oli ihanaa kun kaikki olikin taas normaalisti ja pystyimme jatkamaan odotusta ilman suurempia huolia. <3

Nyt raskausviikko 36+4.

26.9.2017

LASTENHUONEEN SISUSTUS – PIENELLÄ BUDJETILLA SÄILYTYS KUNTOON







Sisustus on jäänyt nyt Kaksplussan-blogiverkostoon liittymisen jälkeen erittäin vähäiselle; tähän vaikuttaa paljonkin se, ettei aika riitä enää selailla sisustuslehtiä tai muita blogeja samalla mittakaavalla kuin ennen sekä myös kotihoidontuki on aika pieni suurien sisustushaaveiden toteuttamiselle. Onneksi on tietenkin kirpputorit ja nettipalstat, joista voi tehdä edullisia löytöjä. Olen siis vilauttanut aika pieniä palasia tänä vuonna kodistamme, joten ajattelin nyt näyttää hieman laajempaa kuvaa, jos mukaan on tarttunut uusia lukijoita, jotka eivät ole selailleet vanhempia postauksiani.

Ensimmäisenä luvassa on lastenhuone, jonka kaikki kalusteet on hankittu kirpputorilta lukuunottamatta tuota lapsensänkyä. Myös monet lelut hankitaan käytettynä, kun kirpputorit tuntuvat olevan täynnä kivoja ja edullisia leluja, joten ei paljoa ole tarvinnut lelukauppojakaan kierrellä. Lapsenhuoneessa uusin "hankinta" on tuo vaatekaappi, jossa säilötään myös paljon leluja, jotta värien kirjo ei särkisi liikaa äidin silmiä; kaappi tupsahti meille roskalavaryhmästä. Erittäin hyvä tähän tarpeeseen ja tähän hetkeen. Haaveilen edelleen paljon suuremmasta liukuovellisesta kaapistosta, mutta tämä ratkaisi taas hetkeksi säilytystilojen puutetta tuolla tytön valtakunnassa.

Kaapin sisälle heitin Ikean Trofastista muutaman laatikon leluineen, joten kirjoille saimme tyhjyyttään ammottaviin koloihin hyvät paikat. Nyt kaikki kirjat ovat lapsen tasolla ja niitä on helppo sieltä ottaa – valitettavasti takaisin laittaminen on äidin hommia. Tästäkin huoneesta näkee nopeasti, ettei sisustaminen ole aina suurien budjettien hommia, vaan kun malttia ja aikaa löytyy, niin pikku hiljaa voi rakentaa ihan hauskojakin kokonaisuuksia. 

24.9.2017

KUN VAATEKAAPPINI LÖYSI PUUTTUVAN PALASEN






Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta ja päästyäni sen jälkeen Marimekolle töihin, aloin kiinnittämään enemmän huomiota vaatekaappini sisältöön ja sen laatuun. Päivitin vaatteita palkkapäivinä pikku hiljaa laadukkaampaan suuntaan. Nopeasti unohdin myös kirppareilla käynnin yhteydessä edes vilkuilla ketjuliikkeiden tuotteita ja vaatteita, kun katse alkoi kiinnittymään ainoastaan suomalaismerkkien vaatteisiin ja varsinkin aitoihin materiaaleihin. 

Lapsen synnyttyä olen kiinnittänyt vieläkin enemmän suomalaisen merkin lisäksi valmistusmaahan sekä heidän tuotanto-oloihin. En halunnut enää laittaa rahojani halpatuotantoketjuihin, joissa ompelijoiden palkat jäävät mitättömiksi. (Jos haluat tutustua aiheeseen lisää, niin suosittelen lukemaan hyvän mielen vaatekaappi-kirjan) Kaiken lisäksi olin kyllästynyt siihen, että vaatteet nukkaantuivat ja haalistuivat jo ensimmäisessä pesussa. Varsinkin lastenvaatteissa tahdon laadukkaita materiaaleja, koska niiden kulutus on aivan eri luokkaa kuin aikuisten vaatteissa. Kaikista tärkein kriteeri taitaa kuitenkin olla tuo laatu – kun ostaa vähemmän, mutta laadukasta, ei kaapit enää pursua vaatteita ja asukokonaisuuksien valitseminen on vuodesta toiseen helppoa. Itsellä tämä toiminto vie muutaman minuutin, kun ennen kaivelin kaappien kätköjä paljon kauemmin.

Viime talvena tutustuin viimein Konmarin molempiin kirjoihin ja ymmärsin, että kaapissani oli silti liikaa ja vääränlaisia vaatteita, jotka eivät kuuluneet enää ajatusmaailmaani tai sitten tyyliini. Päivitän ajoittain vaatekaappiani, mutta erittäin paljon hitaammin kuin vaikka 5 vuotta sitten. Hävettää myöntää, että kuuluin joskus tähän "jokaisiin juhliin uusi mekko", mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että yksi mekko palveli viidet juhlat tänä kesänä –enkä silti ole siihen kyllästynyt. 

Nyt viimeisin lisäys vaatekaappiin on sellainen yleisvaate, mikä sopii arkeen sekä hieman siistimpäänkin tilaisuuteen. Musta neuletakki ihanalla "kuplapinnalla" on nyt vaatekaappiini uusi ja ajaton "pikkumusta". Tuo vaate sopii toppien, mekkojen sekä legginssien ja farkkujen kera. Tilasin neuletakin Aarrekidin juuri julkaistusta naisten mallistosta. Takki myytiinkin pian loppuun, enkä ihmettele — on se vaan kaunis. (Uutta on kuulemma tulossa, jos satuit ihastumaan myös tähän) Sanoinkin ystävilleni, että kuljen tämä päällä koko loppuraskauden; nyt tunnen itseni taas kauniiksi, kun maha korostuu tiukkojen toppien myötä, mutta pääsen näin syksyn tullen neuletakin suojiin hieman piiloonkin. 

Rakastin ennen tätä toista raskautta käyttää väljiä ja mukavia tunikoita legginssien kera, mutta nyt ison mahan kanssa tuo yhtälö oli karmaiseva. Muutama viikko sitten inhosin pukeutua lähes joka ikiseen vaatekappaleeseeni, mutta nyt löysin toimivan asukokonaisuuteni näille viimeisille viikoille; suunnittelin myös kotiutuvani sama neuletakki päällä myös synnytyssairaalasta. Ja eiköhän mahan kadottua taas vaatekaappi palvele yhtä kivana kuin ennen tätä raskautta. Olen vain niin iloinen, kun löysin vaatteen, jonka uskon palvelevan minua niin kauan kuin se pysyy ehjänä. En usko kyllästyväni tähän ja siksi kutsunkin neuletta minun vaatekaappini "pikkumustaksi".

Tahdoin tällä postauksella tuoda esiin miten oma kuluttamiseni on muuttunut ja kuinka olen oppinut vaatimaan vaatteiltani enemmän – en ole nukkaantuvien riepujen arvoinen, etkä ole sinäkään. En tahdo enää yhdelle kesälle mekkoa, vaan tahdon siitä monivuotisen ystävän. Tahdon tukea suomalaista työtä sekä maksaa siitä jollekin ihan oikean palkan enkä antaa vain almuja. Tahdon myös, ettei vaatekaappini tulvi vaihtoehtoja vaan siellä on vain ne rakkaimmat ja eniten iloa tuottavat yksilöt. Nyt kun olen 27 vuotta, niin vihdoin tiedän mitä haluan.

20.9.2017

LEIKKIMÖKIN ROTTINKINEN SISUSTUS





Leikkimökki alkaa olla sisätiloja lukuunottamatta valmis, joten sisustustakin on pitänyt alkaa pikku hiljaa rakentamaan. En suurta budjettia halunnut käyttää mökin sisustamiseen tällä hetkellä, kun vauvan laskettuaika lähenee ja vielä on asioita hankkimatta hänelle. Esikoisen talvikamppeetkin on vielä hieman puutteelliset, joten muitakin rahanmenoeriä on tulossa. Nämä asiat menevät valitettavasti kaiken tällaisen kivan ja visuaalisen edelle. 

Onnistuin kuitenkin mielestäni kivasti, kun rahaa upposi vaivaiset 25 euroa. Sillä saatiin hankittua pieni lasten rottinkituoli, joka oli koko sisustuksen kulmakivi. Lisäksi kukkataso ja pieni yöpöytä löytyivät muutamalla eurolla, joista toinen paikallisesta roskalavaryhmästä. Kotoa nappasin taljan tuoliin pehmusteeksi, kuistilta lyhdyn terassille ja pieni taulu syntyi synttärikortista ja vanhasta ikean kehyksestä. 6 eurolla löysimme myös sopivan kokoisen räsymaton, joka oli tosi siistissä kunnossa ja väreiltään kirkas. Lisäksi lastenhuoneesta tulee siirtymään mökkiin musta brion leikkiuuni.

Haaveilen vielä pienistä yksityiskohdista kuten vanhoista perhostauluista ja söpöistä ristipistotöistä mökin seinille, jotta mummolamainen leikkimökki olisi jokaista yksityiskohtaa myöden valmis ja täydellinen. Näillä ei ole kiire, joten hankitaan kun vastaan tulee. Nyt onneksi on suurimmat hankinnat tehty, joten leikki voi alkaa, kunhan sisätilat on maalattu – tyhjässä mökissä olisi ollut hieman tylsä leikkiä. Mökkiin tulee vielä Ikean harsomainen katos nurkkaan, jonka suojissa voi kesäiltoina pötkötellä tai vaikka ihan nukkua. Sekin löytyi meiltä varastosta, joten kustannuksia tälle ei tullut euroakaan. Hankimme sen aikoinaan esikoisen vauva-aikana sängynsuojaksi kissalta, mitä ei lopulta tähän tarkoitukseen koskaan tarvittukaan. 

Mökin seinät tulevat valkoiseksi ja lattia jää luultavasti puunväriseksi, joten yleisilmeestä tulee kuitenkin raikas, vaikka puunsävyä onkin mökin sisustuksessa paljon. Kesällä lisätään sitten tyynyjä ja verhotkin ovat vielä mietinnän alla. Pienet ja matalat ikkunat vain vaikeuttavat sitä minkälaiset verhot sinne sopivat ilman, että valoisuus sisätiloissa kärsii. En enää malttaisi odottaa, että saamme mökin sisustettua ja leikit korkattua tytön parhaiden ystävien kanssa. P ja E, oletteko jo valmiina? <3

18.9.2017

RASKAUSVIIKKO 33.



Jaoin instagramiin ja blogini Facebook-sivulle kuvan, jossa innoissani kerroin löytäneeni taas pyöräilyn, mikä tuntui paljon mukavammalta liikuntamuodolta kuin lenkkeily vaunujen kera. Olisi pitänyt pitää suu supussa ja ehkä jopa jättää lenkki tekemättä. Nautin kuitenkin tuosta retkestä erittäin paljon, koska ilma oli sopivan viileä, joten hengästyminen matkalla ei tuntunut liian rankalta ja meillä oli lapsen kanssa hauskaa. Matka tuntui mukavalta, mutta sen jälkeiset päivät olivat jotain muuta.

Illalla alkoi vatsani kramppaamaan tai sen lihakset; en ole aivan varma, mutta tunne oli erittäin epämukava. Jokainen liike veti koko kropan kippuraan ja naaman irvistykseen. Lapselle yritän aina selitellä ettei hänen tarvitse huolehtia — hän kylläkin hokee paljon:" äiti kipeä, ei hätää äiti." Nämä krampit ojentuivat kahden tunnin levolla, kunnes päätin lähteä lapsen kanssa kauppaan, jotta miehen ei tarvisi enää työpäivän ja leikkimökin rakentamisen jälkeen lähteä ruokaostoksille iltamyöhään. Virhe — niin iso virhe. Homma alkoi uudelleen ja jatkui niin kauan kunnes vedin nappuloita naamaan, tein kuumavesipullon ja pötköttelin peiton alla tytön mentyä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin siihen, että selkäni oli kovin kipeä. Tämäkin jatkui koko päivän ja yritin olla rasittamatta selkääni. Tässä illassa positiivista oli se, että rakentajat ahkeroivat pihalla leikkimökin parissa, mutta minä sain apuriksi äitini, joka auttoi kotitöiden ja lapsen hoidon kanssa, joten en saanut itseäni aivan sängynpohjalle. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani kivut ovat jatkuneet kolmannen päivän puolelle, mutta loppua ei näy. Pääsen illalla hemmottelemaan itseäni kampaajani ammattitaitoisten käsien hoiviin, mutta samalla pelkään jaksanko enää istua tuolissa tätä aikaa. 

Kaikesta tästä pääkoppani on lähes hajoamispisteessä ja tekisi mieli luovuttaa ja sanoa, etten jaksa pyörittää tätä arkea enää näin, mutta eihän se ole mahdollista. Tahdon vain ajan menevän sen verran reippaasti ja mieluisasti, jotta päästään vauvaan tutustumaan ja saan oman kroppani edes jossain määrin takaisin. Se mikä toi voimaa tähän viikkoon oli hetki, kun miehen kanssa seurailtiin pienen jättimäisiä ja mahaani venyttäviä potkuja — aika vahva papu siellä kasvaa, jos niihin potkuihin on uskominen. Tuo 10 minuutin hetki sai minut tuntemaan itseni taas onnelliseksi ja muistin miksi tässä tilanteessa ollaan. Nämä pienet hetket antavat paljon voimia ja taas jaksaa viikon eteenpäin. Helppoa en uskonut tämän olevan, mutta silti se osasi yllättää. 

Nyt raskausviikko 35+2.

14.9.2017

RASKAUSVIIKKO 32.


Nyt se iski, tai oikeastaan nyt sen huomaan aivan toden teolla; raskausaivot takkuavat niin pahasti, että minun ajatuksen olematon juoksu on karkuteillä ja mistään ei meinaa tulla mitään. Ei tämä tilanne mitään murheita tai ärsytystä aiheuta vaan lähinnä naurattaa. Vain äidit tietävät tämän tunteen, joka tulee jatkumaan lapsen synnyttyä kun imetys ja yövalvomiset imevät viimeisetkin järjen rippeet.

Kuljen pitkin asuntoa kuin haamu ja yritän tehdä kotitöitä. No voitte kuvitella, ettei lahopäinen äiti saa mitään aikaiseksi. Aamulla särki paljon selkää ja jalkoja, mutta vasta kolmannella haahuilu reissulla keittiöön muistin miksi olin siellä — vaikka minuun koski, en vaan pystynyt muistamaan mitä minun piti suorittaa tuolla keittiössä, eli hakea itselleni särkylääkettä. Välillä tuntuu meno niin järkyttävältä, että kohta taapero saa alkaa pyörittämään tätä meidän arkea. Hän tuntuu paljon enemmän olevan järjissään kuin tämä äiti. Huh, onneksi nämä tilanteet lähinnä naurattavat! 

Uskon, että loppuraskaudesta unohdan vielä lapseni nimen ja istutaan olohuoneessa nälkäisinä, kun äiti ei osaa enää edes ruokaa laittaa lautaselle oikeaan aikaan; siltä tämä ainakin alkaa tuntumaan. Alkuviikko on ollut niin puuroista, ettei tästä helpolla teräväksi veitseksi muututa. Onneksi tämä on esikoisen ajalta jo niin tuttua, etten tätä stressaa vaan otan vitsillä. Ja onneksi ei tarvitse töissä olla sekoilemassa; esikoisen aikana jäin asiakkaalle sönköttämään siansaksaa kun ei sieltä suusta vain tullut sanaakaan, mikä olisi edes muistuttanut suomenkieltä. Ei auttanut kuin revetä nauramaan ja viittoa työkaveria auttamaan — asiakas taisi hieman hämmentyä. 

Mutta jos tapaat sekoilevan raskaana olevan, niin älä ihmettele ja anna hänelle aikaa; luultavasti hän vain yrittää saada aivot toimimaan edes jonkinlaisella kapasiteetilla. Aikaa, sitä me joskus tarvitaan. <3

Nyt raskausviikko 34+5

12.9.2017

KUN MIEHET PÄÄTTIVÄT RAKENTAA TAAPEROLLE MÖKIN


Meillä on viimeiset pari viikkoa mennyt aika kiireisenä. Viikkoihin on mahtunut Helsingin reissua masukuvauksineen, mutta eniten aikaa iltaisin ja viikonloppuisin on mennyt leikkimökkiä rakentaessa. Itse en ole tähän projektiin osallistunut kuin visuaalisena suunnannäyttäjänä, mutta eikös se ole se tärkein tehtävä?

Mieheni ja isäni ovat rakentaneet pienelle pirpanalle omaa leikkimökkiä. Helpommallakin olisi päässyt, jos olisi tilannut valmiin hökkelin pihaan, maalannut sen ja sisustanut. Meillä reippaat miehet päättivät toteuttaa tämän omineen, kuten isäni toteutti minun mökkini 26 vuotta sitten. Erona tässä on se, että onneksi koekäytin omaa leikkimökkiäni kovasti, jotta osasin tuoda uudenlaista perspektiiviä mökin suunnitteluun; kioski-ikkuna olisi ollut pienen tytön mielestä erittäin tärkeä, mutta harmillisesti puuttuva elementti, joten tästä uudesta mökistä se ei tule puuttumaan. 

Nyt mökki alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis — ulko- ja sisäpuolen maalausta sekä ikkunoita ja ovia  aletaan viimein rakentamaan. Sisustus on erittäin kesken, koska Tori.fi on ammottanut tyhjyyttään, eikä sopivia kalusteita ole löytynyt. Uskoisin kuitenkin, että ensi kesänä leikitään erittäin valmiissa ja ihanaksi kalustetussa mökissä. 

EN MALTA ODOTTAA! 

10.9.2017

RASKAUSVIIKKO 31.




Nyt kun viimeiset viikot alkavat olla käsillä, ei äiti vaan jaksa taaperon kanssa samalla tavalla. Välillä olen syyllistänyt itseäni, kun olen pitänyt lapsen kotona enkä laittanut päiväkotiin, kun siellä olisi virikettä enemmän tarjolla kuin mitä tämä äiti jaksaa nyt tarjota. Ennen olojen huonontumista ulkoilimme aamuisin muutaman tunnin aamuohjelmien jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olikin jo aika hoitaa ruokailut ja viimeiset sisäleikit ennen päiväunia. Ja päiväunien jälkeen muutaman tunnin jälkeen oli jo lapsen isäkin kotona, joten päivät menivät nopeasti, eikä lapsella varmasti tylsää kerennyt olemaan.

Nyt kun väsymys meinaa viedä mennessään ja lenkkeilyt puistoihin ovat jääneet taakse, katsomme lemppari lastenohjelmia, luemme kirjoja, laulamme ja leikimme; eli rauhallisia leikkejä, joita äitikin jaksaa harrastaa. Oikein jaksamattomina aamuina pelastavana tekijänä on pitkät aamukylvyt, joita vesipetomme rakastaa. Iltaisin isä on hoitanut nuo ulkoilut ja käynyt tuhlaamassa taaperon energiaa, mutta silti vaan en anna itselleni tätä laiskuutta anteeksi. 

Poden siis huonoa omaatuntoa, kun telkkariajat ovat venyneet, herkuttelua harrastetaan sohvalla ja mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Hoen lapselle, että sitten taas äiti jaksaa kun vauva on syntynyt. Toivon tämän olevan totta, eikä satua — en ole kuitenkaan aivan varma tästäkään. Sitä väsymystä kun ei voi etukäteen tietää. Mutta ainakin saan vartaloni takaisin ja liikkuminen on helpompaa, joten ehkä tämä tilanne ei voi kauheasti huonontua.

Rakas lapseni, olen pahoillani kun joudut äidin kanssa tylsistymään, mutta yritän parhaani mukaan aina korjata tilannetta. <3

Nyt raskausviikko 34+1

9.9.2017

KIRPPUTORIHARAKAN LÖYDÖT / ROTTINKISET JAKKARAT




KIRPPUTORIHARAKAN LÖYTÖ: Rottinkiset jakkarat

OMINAISUUDET: 2 kpl rottinkisia kevyitä jakkaroita. Jokin näiden muotoilussa viehätti. Näille löytyy niin helposti erilaisia käyttötarkoituksia, mikä on minun vaihtelunhalun kannalta erittäin tärkeä ominaisuus.

OSTOPAIKKA / OSTOHINTA: Kouvolan yhteispuiston kirpputori / 6 euroa/kpl.

ARVO: Myyjän mukaan joku sokea ihminen oli nämä taiteillut. En tullut kuitenkaan kysyneeksi, että mistä hän nämä oli sitten aikoinaan ostanut. Ensin myyjä pyysi 15 euroa näistä yhteensä, mutta sain tingattua sen 12 euroon, joka on minusta oikein mukava ja edullinen summa näistä. Näiden kunto oli myös erittäin hyvä, joten näille ei tarvinnut tehdä mitään ennen käyttöönottoa.

PISTEET: 5/5

7.9.2017

MITKÄ VAUVANTARVIKKEET KOEN TÄLLÄ KERTAA TARPEELLISEKSI, KUN ESIKOISEN VAUVAVUOSI ON KÄYTY LÄPI?




Tätä toista vauvaa odottaessa ei ole tarvinnut hankkia paljoakaan uusia tarvikkeita, mutta jotain kuitenkin päivittelin kun tietämykseni asioihin oli erilainen ensimmäisen lapsen myötä. Tai nyt jos lähdetään miettimään, niin tulihan sitä hankittua jopa uudet rattaatkin, että ei tässä ihan pienellä selvitty.

Ensimmäisenä listallani oli kuitenkin kaukalopussi. Esikoinen nukkui aina niin hyvin kaukalossa, joten tuli paljon käytyä kaupassa hänen nukkuessaan ja talvella vaatetus on tietenkin tämän suhteen ongelma. Hän nukkui äitiyspakkauksen toppahaalari päällä ja monesti sitten heräsi kesken reissun hiestä märkänä. Nyt päätin olla fiksumpi ja hankkia kaukalopussin, jonka sisällä voi hyvällä tuurilla pötkötellä vain sisävaatteissa ja avata kaukalopussia sisätiloissa, jotta hiki ei pääse herättämään. Hankintalistalla on vielä kaukalopussin kanssa käytettävä pieni välikerrasto, koska äitiyspakkauksen puvut ovat vastasyntyneellä alkuun aivan jättiläisiä.

Hoitopöydän myin pois heti kun esikoinen ei sitä enää tarvinnut. Monet eivät hanki koko kalustetta, mutta itse koin sen erittäin näppäräksi — siellä säilyy käytössä olevat ja tulevat vaatteet, vaipat ja hoitotarvikkeet sekä vaihdat tietysti ne vaipat kätevästi. En voisi kuvitella kökkiväni sängyllä tai lattialla tätä toimenpidettä tehden vaan pidin siitä, että edes jossain asiassa ergonomia lapsiperheen arjessa on täydellinen. Tämä nykyinen löytyi meille ilmaiseksi nettikirppiksen kautta. Ja tässä kyseisessä mallissa pidän siitä, että kaikki tavarat ovat laatikoiden takana piilossa, kun edellinen hoitopöytä oli Brion avomallinen, joten pölyjen pyyhkiminen oli mm. rasittavaa puuhaa.

Nyt kun toinen lapsi syntyy meille aika pienelle ikäerolla, hankin varmuuden vuoksi tuplarattaat. Liikun (liikuin ennen näitä viimeisiä raskausviikkoja) paljon rattaiden kanssa paikasta toiseen ja en koe, että reilu 2-vuotias selviää talvea köpöttelemällä äidin perässä pitkiä matkoja. On siis ihanaa kun saan molemmat matkaan ja päästää liikkumaan reippaaseen tahtiin. Halusin istuinten olevan peräkkäin, ettei tarvise työntää tuplaleveitä rattaita kun lopulta esikoinen kasvaa tarpeeksi isoksi, ettei enää istu rattaissa edes niillä pidemmillä kävelylenkeillä. Ostamamme rattaat soveltuvat siis yhdelle sekä kahdelle. Näistä ajattelin kirjoitella blogiin vielä tarkemmin infoa.

Esikoinen nukkui syntymästään asti vieressäni ja vieläkin keskellä yötä siirtyy vanhempien laiskuuden takia viereemme. Pelkäsin aluksi paljon, että vauva kierähtää tyynyn tai minun alle ja heräilin tämän mielikuvan takia paljon. Uskon tämänkin vauvan viihtyvän vieressä yöt imetyksen helppouden takia, joten hankin unipesän. Siinä lapsi voi pötkötellä vieressä eikä varmana kiepsahda alle. Ja tuntuu lapsestakin turvalliselta, kun tuntee unipesän reunat lähellään.

Muuten olen vain päivittänyt vauvanvaatteita enemmän tämän hetkiseen mielentilaani sopivaksi, mutta tämäkään ei ole ollut iso projekti. Kirppareilta on löytynyt kivasti laadukkaita ja tyylikkäitä vauvanvaatteita, joten suurta rahallista menetystä ei ole tällä saralla tarvinut kärsiä. Suurinosa esikoisen vauvavaatteista kuitenkin vielä käyttökelpoisia, joten vain muutamia ihanuuksia hankin tälle uudelle tulokkaalle.

Tahdon vielä lisätä listan perälle turhakkeet, eli tuttipullot, joiden uskon nyt jäävän aikalailla käyttämättä. Esikoinen oli lisämaidolla ensimmäisen kuukauden, joten pullovarastot ovat kattavat hänen jäljiltään. Nyt uskon imetyksen sujuvan paljon paremmin kun tietoa ja taitoa on takanapäin 1 vuoden ja 7 kuukauden verran. Pulloiksi jätän varalle vain muutaman niitä tilanteita varten, jos äitillä käy tuuri ja pääsee tuulettumaan sekä vauva suostuu pulloja käyttämään.

Mitkä tarvikkeet sinä laitoit ostoslistalle esikoisen vauvavuoden jälkeen?