Minimimmin syntymän jälkeen vietimme perheen kesken ihania helteisiä kesäpäiviä. Viiden viikon ajan vauvakupla oli vaaleanpunainen ja puhkeamaton. Sen jälkeen alkoikin miehen reissuhommat; välillä ulkomailla ja suurinosa ajasta toisella paikkakunnalla maanantaista torstaihin. Nyt ensimmäistä kertaa maanantaiaamuna voin ajatella, etten ole iltaa lapsen kanssa kaksistaan, vaan iltapäivällä meitä on täällä touhuamassa kaksi aikuista ja yksi mini. Tuntuu ihanalta ja helpolta arjelta, johon voisin tottua. Aikuinen juttuseura ja tietenkin se tuki on tässä vauva- sekä taaperoarjessa erittäin tärkeää.
Tätä herkkua ei kestä välttämättä kauaa, mutta toisaalta niin ne keikat ovat ennenkin venyneet. Nyt aion kuitenkin nauttia yhteisestä ajasta, mutta myös hankkia sitä niin pitkään kaipaamani omaa aikaa. Tunti tai kaksi kuussa ei vaan riitä minulle ja nyt aion ahnehtia aikaa itselleni. Olen viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut erittäin huono tekemään niitä omia juttuja tämän vähäisen perheen yhteisen ajan takia, mutta nyt ainakin pienen hetken voin ilman huonoa omaatuntoa lähteä ulos nauttimaan yksinäisyydestä.
Lauantaina tapahtui jo jotain aivan uutta ja ihmeellistä, kun astelimme miehen kanssa kaksistaan kauppakeskuksen sydämeen; herkuttelimme ja herkuttelimme vielä lisää leffateatterissa. Ihan oikeasti olemme malttaneet 1,5 vuoden aikana viettää aikaa kaksistaan vain lapsen unien aikaan. En sano tätä siksi, että kaipaisin kaulaamme mitalia, vaan huomaan kuinka ihanaa onkin irrottautua ja löytää taas aikaa kaksistaan. Nyt saimme nauttia ruuan rauhassa ja jutella keskenään ilman keskeytyksiä. Silti pala nousi kurkkuun pelkästä ajatuksesta, että joku muu olisi lapsemme kanssa kuin minä, mutta niin sen kai kuuluukin mennä. Nyt kun hän oikeasti pärjää jo ilman meitä ja minua, niin voin hyvillä mielin ottaa aikaa itselle sekä vihdoin myös meille. Nyt kun se ensimmäinen kerta on tehty, on uudestaan varmasti huomattavasti helpompi lähteä. Tuntui kyllä hassulta kävellä kaksistaan ilman rattaita. Kävi vähän samalla tavalla kuin ulkomaanmatkalta palatessa – suunnittelu uutta kohdetta varten alkoi jo ennen kotiinpaluuta.
On se pieni vaan rakas, mutta niin on tuo suurempikin rakas – kaikki tarvitsevat aikaa yhdessä sekä erikseen. <3
Kuvat: Helia Photography
Tunnisteet: perhe
