Kaksplus.fi

24.2.2017

TYÖPISTE MAKUUHUONEESEEN


Siitä asti kun luovutimme työhuoneen/vierashuoneen tytön käyttöön, olen haaveillut omasta työpisteestä. String-hyllyjen työpiste olisi aivan unelma, mutta kas kummaa kun budjetti ei siihen nyt venynyt. Ostin tämän hyllyn alennusmyynnistä ja tyhmäähän tässä on se, että jos tähän ihastuit, ei kyseistä pöytää enää Hobby hallin sivuilta löydy. Mutta googlettelin aikani ja löysin melko samantyylisen, jonka hinta ei ole aivan mahdoton.


Tämä meidän hylly taisi olla siinä 50 euron luokkaa ja on maalattua puuta, joten uskon olevan kestävä. Monet postaukset olen vapaa-ajallani tässä kirjoitellut ja on ollut aivan toimiva kapistus. Hyllyille mahtuu kivasti pientä tavaraa: kenkälaatikossa kuvaustarvikkeita, kynäpurkki, tytön valokuva sekä hääkengät.


Mies naurahti kengille, mutta nyt kun bilehiiri ei enää tanssi pöydillä, voi kengät vallan hyvin ilostuttaa minua hyllyllä eikä kaapin perällä – näistä en nimittäin luovu vaikken enää koskaa niillä tanssisi.


Konmarituksen myötä meille mahtuu nyt makuuhuoneeseen mainiosti työpiste, jonka paikalla oli ennen suuri vaatekaappi. Makuuhuoneessamme on vaatehuone, jonka koko ei ole valtava, mutta nykyään sinne mahtuu miehen sekä minun vaatteet, eikä vain toisen. Työpisteen vieressä oleva lipastokaan ei enää tursua tavaraa vaan enempi ammottaa tyhjyyttään. Makuuhuoneessa on nyt mahdollista tehdä hieman töitäkin, mutta tilaa meillä ei ole yhtää sen vähempää – tunnelma on ilmava ja raikas.

Taulukin on vielä väärällä kohdalla aivan kuin olohuoneen uuden järjestyksen myötä jäänyt kattovalaisin. Ei tämän sisustamisen tarvi olla aina niin vakavaa; oikeastaan ihanaa kun on aina jokin projekti käynnissä.






20.2.2017

UNIKOULU ÄIDILLE

Kenellekään pienen lapsen vanhemmalle ei varmasti tule yllätyksenä se, että unta ei saa muutaman ensimmäisen vuoden aikana tarpeeksi. Pahin valvomisaika on meillä takanapäin, mutta siltikään sitä ei vaan osaa nukkua, vaikka lapsi antaisi siihen hyvät mahdollisuudet.


Itselläni on ongelmana nukahtaminen illalla ja keskellä yötä taaperon herättämänä. Pääkoppa tuntuu olevan aina niin täynnä kaikkea sekalaista meteliä, joten nukkumattia etsitään tuntikausia. Meillä heräillään muutaman kerran vielä yössä, joka on oikeastaan ihan mukava tilanne. (vrt. yöheräämiset x 15) En koe nykyisiä yöheräämisiä kovin väsyttäviksi, mutta äidin saaminen takaisin syvään uneen on välillä mahdotonta.


Olen lukenut äideistä, jotka heräilevät vuosienkin päästä lapsen entisen yörytmin mukaan, vaikka lapsi olisi jo niin iso, että nukkuu yöt heräämättä. Itse olen huomannut myös tätä ilmiötä itselläni. Jos lapsi ei herää, niin silloin äiti herää ihmettelemään, miksei olla jo kitisemässä esimerkiksi tutin perään.


Järjestääköhän mikään taho äideille unikoulua? Taapero nukkuu ihan ok, mutta äiti kaipaisi apuja. Meditaatiota pitäisi varmaan treenata, kun ne valloillaan juoksevat ajatukset eivät pysy paikoillaan ja rauhoittuminen tuntuu vaikealta. Onpa muuten tekopyhää tuskastua, kun taapero ei osaa yöunilleen rauhoittua. Taitaa olla meidän perheen naisten ongelma tämä nukkuminen. Miten miehet osaakin nukahtaa samantien? Se on minuutti ja unijuna puksuttaa menojaan. Ääh, joskus tämä nukkuminen on niin turhauttavaa, oli sitten kyseessä taaperon tai omat unet.


Nyt siis hyvät vinkit saa jakaa kommenttikentän puolella, jotta saataisiin äidit nukkumaan. Saa niitä taaperonkin nukutusvinkkejä jakaa, jos on keksinyt jonkun maailmaa tai edes omaa kotia mullistavan kikan!

18.2.2017

OLOHUONEEN UUSI JÄRJESTYS



Keväiset auringonsäteet tulvivat sisään, eikä sitä energiaa voi olla nappaamatta omiin ajatuksiin ja itseensä. Tästä syystä myös olohuoneen sohva sai siirtyä kolmen vuoden paikalla olon jälkeen seinään kiinni, senkki sivulle ja metreittäin tuli leikkitilaa pienelle. Kattovalaisin on vieläkin väärällä kohdalla, matto alkoi näyttää liian pieneltä, mutta onpahan ainakin tilaa. Nyt voi reilulla kädellä kutsua äitejä ja lapsia kylään, eikä ala heti ahdistaa ja hikoiluttaa väenpaljous.




Tämä kevät saa ihmeitä aikaan tai sitten syynä uusi ruokavalio, kun energiaa piisaa muutaman tunnin lenkeille, jatkuvalle järjestelylle ja päiväunienkin aikaan on lähdettävä ulos lenkille tai kirpputoria kiertämään, kun ei malta istua sisällä. Kysykääpä onko ensi viikolla sama tilanne, niin varmasti taapero on keksinyt alkaa yökukkujaksi ja äitiä väsyttää suunnattomasti. Ehkä pidetään kuitenkin katse positiivisuudessa ja nautitaan tästä hetkestä täysin rinnoin. <3




14.2.2017

YSTÄVYYS

Minulla on useita ystäviä, joista suurinta osaa en näe tarpeeksi usein, mutta joiden kanssa jatketaan aina siitä mihin ollaan jääty kun nähdään. Meidän ystävyys ei katkea kiireiden keskellä vaan se säilyy. Ja vaikka aika kuluu joskus liiankin nopeaan ilman treffailuja, on aina yhtä ihanaa kohdata näitä ystäviä. Paljon tapaillaan näiden äitiystävien kanssa, mutta muiden kanssa on tullut valitettavasti taukoa, kun työt ja lapsenhoidot vaativat omat aikansa, eikä lapsen kanssa voi iltaisella lähteä enää kyläilemään. Te kaikki rakkaat, jotka tiedätte kuuluvanne sydämeeni, niin ajattelen teitä usein vaikken sinne puhelimen ääreen usein päädykään. <3

Tänään ovat monet ystävät siis pyörineet mielessäni ja olen tuntenut kiitollisuutta teistä kaikista. Jokaisen kanssa voin puhua oikeastaan mistä vain, eikä tarvitse häpeillä. Elämäni on täynnä aitoja ja välittäviä ihmisiä. Minulla on ystäviä yläasteelta, ammattikorkeakoulusta, töistä sekä nyt tästä äitien maailmasta – kaikki ovat yhtä tärkeitä. Tämä virtuaalinen kukkakimppu on teille <3

12.2.2017

MUTSI KUNTOON

Raskauden jälkeen on kerennyt murehtimaan niitä kiloja, mitkä jäivät kroppaan killumaan. Harmi kun en kuulunut heihin, joiden ruokavalio täyttyi herkuista ja kilot vain karisivat itsestään, sekä tietysti imettämällä. No itsellä ei tippunut vaikka työnsin rattaita ja söin perus terveellisesti. Kun lapsi oli yli 6 kuukautta vanha, uskalsin tiputtaa hieman hiilareita pois ruokavaliosta ja viimein alkoi tapahtumaan. Nyt 1,5 vuotta lapsen syntymän jälkeen ollaan kaikki tsiljoonat kilot tiputettu, mutta vartalo ei muistuta sitä, johon totuin ennen raskautta. Jäljet tuo aika minuun jätti, mutta onneksi pientä tiivistämistä on aina mahdollista tehdä.


Nyt olenkin alkanut hieman tarkkailemaan mitä suuhuni laitan, jotta tämä tiivistyminen voisi alkaa. Hiilareita on taas tarkkailtava, kuten aina minun kohdallani, mutta nyt on lopetettava "aaah, tämä on niin hyvää ruokaa, otanpa lisää"-fiilistely. 



Salikortti on myös tullut hankittua erittäin hyvän tarjouksen myötä. Ennen lasta salilla tuli vierailtua 4-5 kertaa viikossa, mutta nyt tavoitteena olisi käydä edes 2 kertaa, kun mieskin on vihdoin täällä ja voin lapsen jättää hänelle treenien ajaksi. Salitreenit ovat ihana tekosyy saada itselle hieman omaa aikaa. Nyt kun salilla on käyty räpiköimässä muutamia kertoja, on koottava itselle kunnon saliohjelma, jotta saadaan hieman lisäbuustia treeniin.


Toiveissa olisi saada 5 kiloa pois, mutta toisaalta enemmän kertoo se, miltä kroppa näyttää tässä matkan varrella. Herkkuja tullaan edelleen syömään, mutta harkitusti. Joulun jälkeen tilanne tuntui suorastaan räjähtävän käsiin, joten nyt laitoin sille stopin. Onneksi terveellisempiä herkkuja luomuihmisille kuvissa vilahtelevat herkut eivät sovi, mutta kuten muutkin "light-tuotteet" soveltuvat ruokavalioon kohtuu käytöllä ja nopeita välipaloja löytyy kauppojen hyllystä ja niitä onkin hieman hankittuna varastoon. Nyt ei tarvitse keksiä tekosyitä leikkitreffeille, vaikkei äidillä olisikaan itselleen eväitä mukana, kun voi proteiinipatukan napata matkaan. Katsotaan miten projekti edistyy ja toivon, että voin kertoa teille kuukausien päästä voivani energisesti ja kevyesti. Projektini ainoa tavoite ei ole kiinteämpi minä vaan myös terveempi ja pirteämpi minä. 


Muistakaa myös tutustua proteiinipatukoiden sokerimääriin. Joissakin tuotteissa on hirveät määrät sokeria, eikä paljoa tavalliselle karkille jää kakkoseksi. Leader on muistaakseni usein vähäsokerisin, mutta rohkeasti vain kaupanhyllyille tutkimaan vaihtoehtoja.

9.2.2017

ME LIITYTÄÄN KAKSPLUS.FI BLOGIVERKOSTOON !

Minulla on nyt ilo ja kunnia saada ilmoittaa, että olen päässyt Kaksplus.fi blogiverkostoon. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että jatkan täällä bloggerissa, mutta blogini on liitettynä heidän verkostoon. Saadaan postaukset sinne esille sekä tukea näihin "taaperojuttu"-postauksiin. Eli sisustuksen lisäksi tulen kirjoittelemaan meidän elämästä täällä kotona villin taaperon kanssa. Visuaalisuus kulkee aina jollain tavalla mukana, joten ei kannata huolestua – en jätä visuaalisuutta koskaan pois. <a href="https://www.bloglovin.com/blog/18483309/?claim=r6y6m7pc8tt">Follow my blog with Bloglovin</a>

Voisin myös samalla kertoilla mahdollisille uusille lukijoille hieman blogintaustoista. Olen siis syntynyt visualistiksi, joten lopulta päätin myös hankkia koulutuksen siltä saralta. Nyt olen kuitenkin ollut kotona 1,5 vuotta meidän minimimmin kanssa. Me ihastellaan yhdessä kaikkea kaunista luonnossa ja sisällä. Ollaan molemmat sopivassa suhteessa materialisteja. Hurahdin myös pienen kautta lastenvaatteisiin. Hulluuteen asti en ole mennyt, ainakaan tietääkseni, mutta lapseni on ajoittain huoliteltu ja aina niin kovin söpö, vaikka äiti ei aina jaksaisikaan harjata hiuksiaan. Kai tuotakin voisi kutsua harrastukseksi, kun rahaa sisustamiselle ei ole hurjia, mutta lastenvaatteita on pakko hankkia. 

Mukana perheessämme on myös aviomieheni, eli lapsen isä, joka on ollut tämän koko "lomani" ajan reissuhommissa. Näillä näkymillä hänkin palaa kotikentälle, joten äidillekin jää hieman enemmän aikaa bloggailuille ja esimerkiksi saliharrastukselle. Projektina on tällä hetkellä "mamma kuntoon", eli tästäkin aiheesta saatan kirjoitella täällä blogin puolella.

Blogini pääsisältönä kaikki nämä vuodet on ollut sisustus, mutta yritän nyt saada hieman laajempaa aihepiiriä, joten taapero alkaa seikkailla näillä sivuilla entistä enemmän. Rakastan myös kierrellä kirpputoreja ja tehdä löytöjä. Niitä tuleekin melko usein löydettyä ja vilauttelen niitä aina täällä blogin sivuilla asti. Tuunauksia, tarjous- ja kirppariharakan löytöjä sekä sisustamista en koskaan jätä unholaan. Joten jää ihmeessä seuraamaan meitä, jos sisustus ja lapsellisuus on lähellä sydäntä. 


8.2.2017

11 KILOA RAKKAUTTA

Pieni ihme täytti eilen 1,5 vuotta; ajanjuoksu hämmästyttää aina vaan. Hän on niin taitava pieni, ettei äiti meinaa pysyä perässä näiden uusien taitojen kanssa. Reilu 6 kk ollaan jo kävelty, mikä on muuttunut matkan varrella sellaiseksi sirkustaiteiluksi, etten aina tiedä sulkisinko silmät ja toivoisin parasta. Muksahdellaan, mutta taituri muksahtaa yleensä kovin taidokkaasti ja suurilta haavereilta ollaan vältytty.

Tänään kävimme neuvolassa, jossa hommat meni samaan rutiininomaiseen tapaan kuin aina ennenkin. Mitään uutta emme oppineet, mutta saimme huomata tytön kasvaneen oikein paljon. Muutamina edellisinä kertoina paino on tippunut reilusti, mutta pituuskasvu ei ole koskaan pysähtynyt. Ikiliikkuja on kuluttanut vain enemmän kuin pieni maha on jaksanut vastaanottaa ruokaa. Nyt painoa olikin tullut 1,8 kiloa, joten meidän voimamimmi on malttanut olla pöydän ääressä ruokaaikaan. Pituuttakin tuli reilut 4cm, joten ei ole kumma kun alkaa bodyjen napit paukkumaan.

Nämä pienet suuret taaperot osaavat joka päivä yllättää. Eilen hän yritti laittaa itkuhälyttimen johtoa paikoilleen; äiti seurasi vierestä ja sai ihmetellä taaperon hoksottimien toimintaa. Nämä ovat näitä äitien juttuja; pienetkin jutut tuntuvat niin suurilta. Hämmästystä ja ihastusta koetaan päivittäin, jonka sekaan mahtuu myös niitä harmeja. Yleensä ne ovat 1,5 vuotiaan kiukkupuuskia, mitkä talttuvat pienellä kutituksella tai halauksella. Joskus äidille saattaa kasvaa harmaita hiuksia aivan huomaamatta, mutta vielä hiuspehkon yleisilme näyttää melko vaalealta – Ei siis ihan huono tilanne vielä.


Nämä päivät kun hujahtavat aivan huomaamatta, niin pitäisikö jo alkaa suunnittelemaan niitä 2-vuotissynttäreitä? Ne ovat varmasti jo nurkan takana ennen kuin huomaankaan. Hui! Huomenna kerron teille mitä muutoksia blogiin on vielä luvassa, kun virallisesti olen astunut pois CASA Blogien piiristä ja suuntaan nokkani kohti uusia tuulia. Pysyhän kuulolla, pus <3

5.2.2017

LASTENHUONEEN SISUSTUS

Lastenhuoneen sisustus on meidän kotona se, mikä muuttuu alati. Jokin tässä huoneessa ei vain loksahda paikoilleen. Säilytys on erittäin puutteellinen, eikä pienet säilyttimet tunnu riittävän mihinkään. Nyt olenkin miettinyt pääni puhki, enkä keksi muuta ratkaisua kuin hankkia suuren liukuovikaapiston, jonne mahtuisi niin vaatteet kuin lelutkin, mutta rahapolitiikka on tällä hetkellä heikko. Kotiäitinä olo antaa paljon, mutta rahassa ottaa myös paljon.

Laadukkaan kaapiston hinta on vähintääkin siinä 500 euron paikkeilla, eikä se varsinaisesti ilahduta. Nyt saa vinkata, jos teiltä löytyy edullinen, mutta jämäkkä rakenteinen liukuovikaapisto! Meillä säilyy vaatteet ja pehmolelut Ikean Malm-lipastossa, sekä loput lelut Trofast-kalusteessa ja irrallisissa Lego-laatikoissa. Sängynaluslaatikko olisi varmasti mainio, mutta meidän Brio-sänky on kovin matala enkä ole onnistunut bongaamaan sinne sopivaa laatikkoa.

Muuten huone on minusta oikein söpö ja väririkas, jossa lapsikin viihtyy. Rahilla on kiva pötköttää, pomppia ja lukea, pöydällä piirretään ja leikitään sekä lattia-alaa on kohtuu paljon leikkejä varten. Siivoaminen helpottuisi myös kovasti tuon kaapin avulla. Nyt lelulaatikot pursuaa, joten lelut saa asetella tarkasti, jotta laatikot menevät kiinni sekä niitä laatikoita on tosiaan joka nurkalla. Helppous ja selkeys on nyt kovasti pinnalla meidän kotona; lastenhuoneessa tämä ei ole vielä toteutunut.


Eli jos on antaa joitakin hyviä vinkkejä ja mielellään vielä edullisia, niin saa vinkata kommenttikentän puolelle!