Puoliväli häämöttää jo kovaa vauhtia, onneksi. Onhan mahalla jo kokoa, joten olen kovasti miettinyt kuinka isoksi tämä toisen lapsen odotusaikainen maha tulee kasvamaan. Pelottavaa, mutta samalla niin ihanaa.
Meidän taapero on kyllä hellyyttävä tässä odotusaikana. Hän oppi todella nopeasti, että äidin mahassa kasvaa pieni vauva ja mahak kasvaa sen mukana. Hän paijaa vauvaa mahaani hivelemällä sekä pussailee kovasti. Myös tulevaisuuden miettiminen vauvan synnyttyä naurattaa taaperoa; leikkikaverin odottaminen taitaa olla hauskaa.
Samalla mietin kuinka paljon meidän arki tulee muuttumaan. Esikoiseni ei ole enää ainoa silmäteräni vaan joudun jakamaan aikani ja huomioni. Hän joutuu luopumaan paljosta, mutta toisaalta tulevaisuus tuo hänelle niin paljon enemmän. Toivottavasti tämä muutos sujuu helposti, eikä hän koe jäävänsä vauvan varjoon, mutta kai se on aikalailla viime kädessä äidistä kiinni miten sen huomion saa jaettua, kun kaikki varmasti yrittävät kuitenkin parhaansa. Sopeutumista tämä vaatii silti kaikilta. Mustasukkaisuuden toivon olevan nopeasti ohimenevää, jos tulee edes meille kylään; toivon, että vauva otettaisiin hyvillä mielin vastaan ja arki alkaisi sujua lopulta omalla painollaan.
Nyt raskausviikko 26+3Tunnisteet: raskaus
