RASKAUSVIIKKO 22.


Välillä tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi omaa hidastuvaa askeltaan tai väsymystään. Sitä ei vaan aina jaksa samalla tavalla kuin ennen raskautta. Taapero sekä katkeavat yöt vievät voimia – sehän on selvä. En väitä kenenkään muun ajattelevan näin, mutta oma pää ei aina muista, että kyllä joskus saa olla väsynyt, jaksamaton, laiska ja olla vaan. Arki välillä tuntuu suorittamiselta ja yritän taaperollekin keksiä päivittäin tekemistä ja mieluisaa ohjelmaa. Liikumme paljon ulkona ja kyläilemme, mutta joskus pitäisi osata vaan olla – höllätä vähän.

Olo on ollut tällä viikolla aika hyvä ja energinen öistä huolimatta. Huomaan hidastuvani, mutta reippaan lenkin jälkeen hymy nousee kasvoille, kun havaitsen jaksavani vielä hakea sen hien pintaan. Lähestyvä lomamatka ja miehen alkava kesäloma antaa energiaa ja lisää jaksamista, kun arkea jaetaan taas kokonaan kahden aikuisen kesken ja kaikkea kivaa on luvassa.

En toivo raskauden menevän nopeasti ohi, vaan osaan siinä mielessä jarruttaa ajatuksiani ja yrittää nauttia tästä mahdollisimman paljon. Uskon tämän jäävän viimeiseksi kerraksi, joten yritän painaa mieleen miltä ne pienet potkut tuntuvat, miltä tuntuu kantaa lasta ja miten tämä kaikki on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista.

Nyt raskausviikko 28+0

Tunnisteet: