RASKAUSVIIKKO 23.


Minusta on joskus viikonloppuna ihanaa jäädä sänkyyn pötköttömään, kun taapero juoksee nato-ohjuksen lailla katsomaan lastenohjelmia. Tällöin makaan vain paikoillani ja kuulostelen vauvan liikkeitä. Tämä toinen raskaus on siinä mielessä erilainen, ettei tätä ehdi niin paljoa odottaa kuin esikoisen kohdalla. Se on toisaalta haikeaa, mutta ymmärrettävää — nyt on taaperon hetki ja vasta syksynä alamme jakamaan aikaamme kahden lapsen kesken.

Toinen odotus puksuttaa myös nopeasti eteenpäin junan lailla, enkä toivo hetkeäkään vauhdin olevan yhtään tämän nopeampi. Toisin oli esikoisen kohdalla. Nyt lapsen leikkien ja rutiinien pyörittämä arki vie meitä eteenpäin ja omalla ajalla yritän ottaa mahdollisimman rennosti. Kohtahan nekin ajat voivat olla ohi — ainakin hetkellisesti.

Miehen loma on nyt aluillaan ja saan hieman enemmän ottaa iisisti ja kuunnella oikeasti omaa kehoani – hidastaa vauhtia ja levätä kun voimat alkavat hiipua. Eräs ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä, että olen liian reipas. Naurahdin ja sanoin, ettei minusta siltä tunnu; ennemmin laiskaksi kuvailisin itseäni. Aloin sen jälkeen miettimään, että onhan ne päivät joskus aikamoista suorittamista. Kotitöiden ja arjen pyörittäminen on kilpajuoksua aikaa vastaan — ehdinkö pestä 3 koneellista pyykkiä päivässä ja saanko ensimmäisen satsin viikattuna kaappiin, jotta viimeinen koneellinen mahtuu taas narulle näiden tilalle tai onko pöytien pinnat putsattu, lapsen kanssa ulkoiltu tarpeeksi monta tuntia ja montako hikikarpaloa putoili lenkin aikana otsalta. Toisaalta se on useasti minun tyylini – vauhti vie mennessään.

Nyt yritän muistaa kuunnella enemmän itseäni, vauvaa sekä koko perhettä. Ollaan lempeämpiä itsellemme ja annetaan kotitöiden ja rästihommien odottaa, jos lepo tuntuu enemmän ajankohtaiselta.

Nyt raskausviikko 28+3

Tunnisteet: