RASKAUSVIIKKO 24.



Ajattelin tämän viikon olevan meidän perheelle täydellinen, jota on kauan odotettu. Olihan se sitäkin, mutta muutaman päivän ajan vointi verotti viikon kokonaisarvosanaa. Lähdimme Turkin lämpöön pakoon Suomen koleita kelejä. Alkuviikko olikin ihanaa; uimme päivittäin, seikkailimme rannalla ja meren ääressä sekä nautimme ruuasta. Muutaman päivän ajan luita oli kolottanut ja maha oli tuntunut hieman oudolta, mutta ajattelin sen menevän ohi itsestään. Raskaana nyt on kaikenlaista vaivaa muutenkin, mutta eräänä iltana lapsen mentyä nukkumaan se kuitenkin iski. Kamala olo, kun maha heittää volttia ja kuume nousee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tärisin niin paljon, että hyvä kun sain puettua itselleni lisää vaatetta päälle. Kuume nousi niin rytinällä päälle, ettei kroppa meinannut sitä kestää. Yritin lääkitä itseäni matkalaukun uumenista löytyvillä tableteilla, mutta näistä ei paljoa apua saanut. Taistelin yön tautia vastaan, mutta olo oli kuin junan alle jääneellä.

Aamulla mies soitti paikalliselle yksityisklinikalle, josta lääkäri tulikin tunnin sisällä hotellihuoneeseemme. Voisin sanoa palvelun toimineen Turkin päässä oikein mallikkaasti. Lääkäri tutki ja totesi kuumeen heittelevän lähellä 40 astetta ja muut olosuhteet mukaan lukien olisi minun parasta lähteä hänen mukaansa klinikalle, jossa yrittäisimme muutaman tunnin ajan lääkitä ja nesteyttää minua, jotta välttyisimme paikalliselta sairaalalta. Tämä kuulosti helpottavalta – vihdoin saisin apua, eikä minun tarvitsisi enää kärsiä ja yrittää vain selvitä tunti kerrallaan.

Klinikalla sain nopeasti tipan käteen, josta sain mahataudin viemiä nesteitä takaisin sekä lääkettä alentamaan kuumetta. Myös antibioottikuuri iskettiin kehiin. Tästä tunsin niin kovaa huolta ja huonoa omaatuntoa; ajattelin vahingoittavani vauvaa näillä toimenpiteillä, mutta siinä hetkessä päätin luottaa lääkärin ammattitaitoon. Hän tiesi kyllä raskaudestani, joten hän oli sen ottanut huomioon. Neljän tunnin jälkeen olo alkoi olla kohtalainen ja sain luvan lähteä hotellille, jossa aloin samantien selvittelemään saamieni lääkkeiden sopivuutta raskausaikana – ihan vain varmuuden vuoksi. Kaikki osoittautui sopiviksi, eikä minulla pitäisi olla sen puolesta huolta. Kunhan nyt parantelisin itseni rauhassa ja lepäisin. Kuume alkoi taas olotilasta päätellen nousta, mutta onneksi illalla otetut lääkkeet purivat tähän nopeasti. Seuraavana päivänä oloni oli oikeastaan todella hyvä, vaikka väsynyt tietenkin olin huonoista yöunista ja sairastelusta johtuen.

Silti mieltäni kaihersi saadut lääkkeet sekä vauvan hyvinvointi. Lopulta neuvolasta sain kuulla huoleni erittäin turhiksi – ihmiset sairastavat myös raskausaikana paljon, eikä lääkkeiltä voida aina välttyä. Olihan omatkin lääkkeeni todettu sallituiksi aineiksi. Vihdoin annoin itselleni anteeksi ja kiitin hiljaa saamastani hoidosta. Ehkä terveiset lensivät Turkin Alanyaan saakka – sain ehkä parempaa hoitoa ja huolenpitoa kuin Suomessa koskaan. Ystävälliset sanat, iloiset hymyt ja ammattitaitoinen henkilökunta saivat minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Näin ei ole aina Suomessa ollut – valitettavasti.

P.s Tosiaanhan mistään hengenvaarallisesta tilasta ei ollut kyse, mutta voin sanoa, ettei ulkomailla sairastaminen raskaana ole mukavaa ja kyllä tuli koti-ikävä. Onneksi tuo kaikki tuntuu nyt niin kaukaiselta kun olo on normaali, eli erittäin raskaana! Hah.

Nyt raskausviikko 28+5

Tunnisteet: ,