Vauvan liikkeet ovat viime aikoina alkaneet tuntumaan aivan tosissaan. Välillä hypähtelen sohvalla istuessani kun potkut osuvat kohti kylkiluita. Meille taitaa olla tulossa erittäin sisukas tyyppi – Papunen on tehty kovista aineksista. En muista esikoisen olleen näin vahvaa tekoa vielä tässä vaiheessa tai sitten olen vain yksinkertaisesti unohtanut sen. Loppuvaiheessa hän kyllä osasi potkia äitiään juuri oikeisiin kohtiin, niin että luulin luiden kohta poksahtelevan.
Mitenköhän sitä oikeasti jaksaa tämän koko matkan taas loppuun asti? Tuntuu, että vauvalla on vielä hirveästi viikkoja aikaa kasvaa ja minun kroppani tuntuu olevan nyt jo pinteessä. Maha tuntuu pinkeältä, mutta kaipa se antaa vielä 15 viikkoa periksi – toivon ainakin niin. Mietin myös tuota potkujen voimakkuutta, että tuleekohan hän ninjamaisesti jo melkein ulos, kun voimaa tuntuu löytyvän.
Potkujen voimakkuus ja päivittäin tasaisin väliajoin minun häiritseminen on oikeastaan vain ihanaa, koska siitä tiedän hänellä olevan kaiken kunnossa. Yhtenä iltana hän oli täysin liikkumatta, vaikka olin katsonut lempisarjojani jo muutaman tunnin ajan. Meinasin jo kaivaa kotidobblerin esiin, mutta hän piristyi kummasti kun äitinsä käänsi kylkeä ja yritti alkaa nukkumaan. Hymyilin ja pidin vatsastani kiinni; huh, nyt voisin viimein käydä nukkumaan ja herätä aamulla hyvillä mielin.
Nyt raskausviikko 29+4Tunnisteet: raskaus
